Yksivuotias vilperi
Tyttö ja pikkuisen taidot kasvavat joka päivä hirmuista vauhtia. Tuntuu että joka viikko on koettu ja opittu hurjasti kaikenlaista uutta.
Hitaasti mutta varmasti
… sujuu kävely.
Ensimmäiset kunnon kävelyaskeleet ilman tukea tyttö otti 26.5., nousipa sitä ennen keskellä lattiaa ihan itse seisomaankin! Toissapäivänä tyttö jo juoksenteli ja kaatua muksahti juoksun päätteeksi isolle lattiatyynylle.
”Onnellinen tupsahdus siis!” 🙂
Tyttö osaa myös tanssia hytkytellä. Pitää musiikista ihan kamalasti, ja melkein mikä tahansa genre käy, klassistakin kuuntelee ilme vakavana (on tullut muutaman kerran kokeiltua Mozartia, Vivaldia ja Bachia). Olen kuunnellut musiikkia aika laidasta laitaan – kuten yleensäkin teen – mankassa on soinut kaikenlaista Beatlesista, Rock’n’Rollista ja Bob Marleystä nykyisiin purkkapoppibändeihin. Frööbelinpalikat puolestaan on huvittavissa sanoituksissaan sen tyylistä lastenmusiikkia että sitä kestää aikuisenkin korva kuunnella.
Kokosin jokin kuukausi takaperin Emmille neljä cd:llistä lastenmusiikkia. Meille on kertynyt aika läjä cd:itä lahjoina ja itse ostettuina, joten päätin kerätä parhaat kipaleet samalle levylle. Tuli sitten vähän useampi levy kerralla… Mutta nyt hyvä puoli omatekoisissa kokoelma-cd:eissä on, että kappaleet on ryhmitelty tyylin mukaan:
1) perinteiset lastenlaulut (aina 1930-luvulta alkaen taltioituja nostalgisia nauhoituksia)
2) tunnetut lastenlaulut (kaikenlaista jänöjusseista, sammakoista, siileistä, ynnä muista)
3) suositut lastenlaulut (kaikki Röllistä, Taotaosta ja Muumeista Pocahontasiin)
4) hassut lastenlaulut (mm. Saukki ja oravat kuuraketteineen, Frööbelin palikat)
Joka cd:n loppuun olen laittanut pari tuutulaulua siltä varalta että cd otetaan jollekin reisulle mukaan ja autossa tai muualla tarvitaan rauhoittavaa musiikkia.
Tytön itsensä valitsemat lempikappaleet tuntuu olevan Weather Girlsien It’s raining men ja Madonnan Like a virgin. Nuo tulevat melko usein Radio Novalta, joten osa suosiosta johtuu varmaan siitä että ovat Emmille tuttuja, sillä kuuntelen Novaa niin usein. Kappaleiden energinen iloisuus ja menevä rytmikään ei varmasti ole pahitteeksi!
Hiekkalaatikolla on tullut leikittyä viime aikoina joka päivä. Pihalla leikkikavereita piisaa, ja välillä iskee kauhea ujostus, vaikka yleensä tyttö onkin todella seurallinen ja sosiaalinen, jopa siihen asti että yleensä hurmaa joka kerta kahvilassa käydessäni naapuripöydän asiakkaat – kummaltakin puolelta…
Sanoja, sanoja
Puhetta tulee kuin pienestä pitäjästä. Suuresta osasta en vieläkään ota selvää, mutta tahti on hirmuinen. Tyttö tahtoo selvästi kuulua joukkoon ja pälisee joukon jatkona samalla kun itsekin rupattelen muiden kanssa. Emmistä taitaa tulla
”yhtä puhelias kuin äitinsä…” 😀
Sanat äiti, isi, kissa, koira, kirja, kakka (jo vaipassa tai kohta tulossa ja pyytää potalle), ss-sss (pissa), nam-nam (nälkä), tä (mitä, pyytää toistamaan tai sanomaa uudelleen, etenkin jos kehuista on kyse), kroko/roko/joko-joko (puinen lelu-krokotiili) tulevat jo hienosti ja tyttö tietää hyvin niiden merkityksen. Koira-sana tuli erittäin hitaasti ja selkeästi, syvällisellä harkinnalla lausuttuna mm. silloin kun ulkona koira haukkui ponnekkaasti (siis räksytti sekopäisesti) ja Emmi oli hetken kuunnellut haukkumista ikkunan edessä.
Korvien ja silmien hieronta puolestaan on merkki väsymyksestä, ja tietysti vanha kunnon haukottelu. Kun tyttö aamulla herää, ei päivä alakaan itkulla, vaan pinnasängystä alkaa kuulua iloinen jutustelu, jossa toistuu paljon sana ”äiti”. Se saa kyllä hymyn huulille vaikka miten väsyttäisi!
Kerran nukuin sen verran sikeästi etten heti herännyt tytön verkkaiseen jutusteluun. Kun miehen herätyskello sitten jonkin ajan kuluttua soi ja hän nousi ylös, hän totesi hämmästyksekseen että tyttö selaili pinnasängyssään kaikessa rauhassa vauvakirjaa! Voi meidän pientä yksivuotiastamme, kyllä äiti oli ylpeä! Ja taisi muuten olla isäkin.
Tätä nykyä vauvakirjat ovat pinnasängyn vieressä laatikossa, josta tyttö saa niitä kätevästi poimittua pinnojen välistä itselleen. Yleensä herään kuitenkin aika pian kolinaan ja rapinaan kun tyttö puuhaa kirjojen kanssa, ja joinakin aamuina taaperon hirmuinen nälkä tai täysi vaippa lisäävät äidin huuteluun sen verran pontta, että sikeäunisempikin herää onneksi alta aikayksikön. Mukava silti havaita että tyttö on melkoisen kekseliäs. Jos mikään välitön tarve ei uhkaa, mutta uni ei enää paina silmää, tyttö silmittömän karjumisen sijaan keksii jotakin muuta tekemistä, siksi kunnes äiti tulee hakemaan hänet sängystä. Vaikka turvallistahan pinnasängyssä on, samassa huoneessa kuitenkin aamu-uniani tuhisen.
Isot tytöt osaavat syödä jo melkein ihan itse
Ruoat maistuvat edelleen hyvin. Nykyään tyttö syö melkein mitä tahansa, mitä hänelle vain uskaltaa syöttää. Yritän välttää kovin suolaisia, sokerisia ja mausteisia ruokia. Lisäaineet ja keinotekoiset makeutus- ja väriaineet ovat samaten pannassa.
Imetyskin on loppusuoralla. Imetän enää aamuisin ja iltaisin ennen nukkumaan menoa. Tyttö nukkuu onneksi koko yön syömättä, niin saa itsekin levätä. Ja nykyään päiväunillekin nukahtaa lämpimän lounasaterian jälkeen, niin silloinkaan ei enää ole tarvis imettää. Pieniä taistoja on näissä saatu käydä, jotta imetyskerrat on saanut jätettyä pois, mutta aika pian tyttö on ymmärtänyt uuden käytännön. En ole turvautunut mihinkään ihme kikkoihin, vaan
”yksinkertaisesti
vain päättänyt
jonakin päivänä”
lopettaa imetyksen tiettynä aikana. Mielestäni helpoin ja nopein tapa kaikille. Parina päivänä oli hieman lohdutonta itkua ja hammasten kiristelyä, mutta jo kolmas päivä meni niin että tyttö vain hymähti tyytymättömänä asialle, ja sen jälkeen homma alkoi luistaa.
Olen suunnitellut lopettavani imetyksen todennäköisesti pikkuhiljaa kokonaan syksyllä kun tyttö menee tarhaan. Nykyiset imetyssuosituksethan suosittelevat lapsen terveyttä ajatellen imettämään 1-1,5 vuotiaaksi, vaikka pidempäänkin voi hyvin imettää. Olen kuitenkin ajatellut että tarhaan meno on hyvä kohta lopettaa imetys, samalla kun päiväohjelmaan tulee kaikenlaista muutakin uutta. Iltavelli tuttipullosta pidetään varmaan vielä kauemman aikaa päiväohjelmassa, mutta sitähän voikin syöttää aina kolmivuotiaaseen saakka. Tosin epäilen että haluan siirtyä vellistä iltapuuroon kun tarharutiinit on saatu kunnolla luistamaan.
Hampaita tytöllä on… olen jo mennyt sekaisin laskuissa. 😀 11 kpl varmaankin. Kulmahampaat näkyvät ylhäällä ja ensimmäinen kruunuhammaskin on jo tullut, jihuu! Ruokien pureskelu onnistuu nykyään ihan eri tavalla kuin ennen. Ja kyllä ne ikenet sitten kutiavatkin! Lisää hampaita siis kovaa vauhtia tulossa.
Pihalla veden kanssa lutraus on huisin kivaa
Hyvä vinkki kaikille kuumuudesta ja helteestä nauttiville pienokaisille: ota keskikokoinen pesuvati, täytä se lämpimällä vedellä ja kanna ulos, nosta taaperosi istumaan tähän kotitekoiseen lasten mini-uima-altaaseen ja anna pari tilanteeseen sopivaa lelua käden ulottuville. Seurauksena on todennäköisesti rutkasti polskuttelua, sitäkin enemmän läiskyttelyä ja aivan vimmatusti kikatusta roiskuvalle vedelle! Käy hyvästä treenistä kun vauvauintiharrastuskin on kesälomatauolla. Hauskaa riittää – sekä lapsella että vanhemmalla – useamman tovin ajaksi.
Laitan vielä seuraavaan postaukseen
”limoncello”
-ohjeen kaikkien janoisten, Italian makuihin hullaantuneiden iloksi. Huom. nautittava kohtuudella! 😉
-Vesta
Domestic₪Goddezz 