Ah quello bella Italia e la cultura culinaria, tai jotain sinne päin.
Tein tänään merellistä risottoa, tosin ilman simpukoita ja ohjetta hieman soveltamalla. Lisukkeena tarjosin perheelle paprikahöystöä. Molempien ruokien ohjeet löytyvät Tessa Kirosin kauniista keittokirjasta Venetsia – ruokaa ja unelmia.
Ruoan kanssa olin kattanut pöytään sipulifoccaccia-leipää, jonka ohje löytyy Sanna Miettusen keittokirjasta Aamiainen – päivän paras hetki. Leikkasin jokaisen lautasen reunalle vielä kurkkuviipaleita ja tarjoilin koko komeuden kurkulla maustetun veden kanssa. Innoitus makuveteen tuli edellä mainitusta Aamiainen-kirjasta.
Kokkaaminen oli hauskaa. Pääsin kokeilemaan ”kuuluisaa” ondaa eli aaltoa, jolla italialaiset kokit mantecaren avulla taitavasti heilauttaen sekoittavat ruoan sen valmistuksen lopuksi.
Ohjeissa oli sen verran tekemistä että ruoanvalmistusprosessista todella pääsi nauttimaan, kun rauhakseen odotteli eri välivaiheiden valmistumista. Italialaista musiikkia vain taustalle soljumaan ja pian sitä voi melkein kuvitella siirtyvänsä romanttiseen Venetsiaan… 😉
Lopputuloksena tuli kerrassaan loistavaa ruokaa! 😛 Jos yllämainitut teokset sattuvat löytymään omasta hyllystä tai lähikirjastosta, suosittelen kokeilemaan kirjojen reseptejä! Jos kaikkia aineksia ei ole omassa keittiökaapissa – kuten itsellä kävi meriravun, simpukoiden ja hopeasipulin kanssa (käytin risotossa katkarapuja ja tavallista sipulia, ja paprikahöystössä puna- ja tavallista sipulia) – voi ainekset mielestäni korvata jollain vähän tavallisemmalla ruoka-aineella. Resepti on sen verran hyvä!
Jos totta puhutaan, itse jätin konjakilla liekittämisenkin väliin. Tietysti edelliset vaikuttavat melkolailla lopputulokseen, mutta erinomaista ruokaa saa tehtyä ruokaohjeen avulla vähemmilläkin aineksilla. Juhla-aterian tai päivällisvieraiden kohdalla reseptin valmistus onkin sitten vähän eri juttu, ja siihen valmistautuisin kunnon kauppareissulla.
Mikä parasta, itse sain reseptin pohjalta korvan taakse taas uusia ideoita, joita voin hyödyntää omassa arkikokkaamisessa. Siten omat arkiruoat taas ”uudistuvat” ja ruoanlaittotaito jalostuu entistä paremmaksi. Aivan helpoilla, pienillä paranteluilla tai lisäyksillä arkiruoasta saa loistokasta. Arkiruoankaan ei tarvitse olla mitä tahansa tavallista ”mössöä”, ainakaan useimmiten. Tähän voi todeta vain, että parempi ruoka tuo hyvän mielen. Elämän pieniä ylellisyyksiä. 🙂
Italialaiset osaavat tehdä ruoanlaitosta taidetta! Suomalaisena ei tarvitse silti väheksyä itseään. Meiltä löytyy omat suomalaiset ruokaperinteemme. Tästä hyvänä muistutuksena sopii vaikkapa syventyminen Tessa Kirosin toiseen keittokirjajulkaisuun – maailman kauneimmaksi keittokirjaksi sanottuun – Hillasoilta oliivilehtoihin (Falling cloudberries).
Venetsialainen ruoka vaikuttaa melkoisen terveelliseltä. Kuuluisat kanavat ja kaupungin merellinen sijainti, siis veden läheisyys, on tuonut selvästi leimansa venetsialaiseen ruokaan. Kirosin Venetsia-kirjassa käytetään paljon meren herkkuja ja tuoreita yrttejä, mikä tekee ruoasta terveellistä.
Tytölle ruoka oli jälleen uusi, jännittävä maistelukokemus, ja hän söikin aivan kiitettävällä ruokahalulla.
Mukavia kokkaushetkiä,
-Vesta