Tuku, tuku lampaitani,
kili, kili kiliäni,
päkä, päkä puskuripässiä,
päkä, päkä pässiäni.
Aurinko mailleen laskehtii;
kussapa kultani viipyypi?
Kyllä me tavataan huomenna
toisemme suurella salolla.
Tuku, tuku lampaitani,
kili, kili kiliäni,
päkä, päkä puskuripässiä,
päkä, päkä pässiäni.
säv. & san. Olli Suolahti
Muita loruja:
-Vesta
Perinteisesti lasta hytkytellään polvella runon lausunnan tahdissa.
Hus sika metsään!
Mitä sika metsässä?
Tuomahan marjoja,
punaisella pussilla,
sinisellä silkillä,
korealla kontilla,
vaskisella vakkasella,
kultaisella kuppisella,
maalatulla maljasella.
perinteinen lastenloru
-Vesta
Perinteen mukaan lapsen sormista tai varapaista otetaan yksitellen hellästi kiinni runoa lausuttaessa. Voidaan aloittaa joko peukalosta/isovarpaasta ja päätyä pikkurilliin/pikkuvarpaaseen, tai edetä päinvastaiseen suuntaan pikkurillistä/pikkuvarpaasta peukaloon/isovarpaaseen.
Tämä pikku possu meni markkinoille.
Tämä jäi kotimieheksi.
Tämä pikku possu popsi porkkanoita.
Tällä ei ollut niitä, ei noita.
Tämä pikku possu itki: ”Oi-oi-oi!”
kun kotia kohti se patikoi.
perinteinen lastenloru
-Vesta
Perinteen mukaan runon huttupata on lapsen kämmen, pojat lapsen sormia ja pesä lapsen kainalossa, josta kutitetaan.
Sormella sivellään lapsen kättä: ensin avointa kämmentä huttua keitettäessä, sitten kämmenestä ”viedään” huttua sormella sivellen lapsen kunkin sormen päähän asti, ja viimeisessä säkeistössä kutitetaan lasta kainalosta.
(Löysin kolme eri versiota, tässä ne kaikki.)
versio 1
Harakka huttua keittää,
hännällänsä hämmentää,
nokallansa koittelee,
pyrstöllänsä puistelee,
Antaa tuolle,
antaa tuolle,
antaa tuolle
ja antaa tuolle,
mutta tuolle ei anna mitään,
vaan vie omaan pesäänsä!
versio 2
Harakka huttua keittää,
hännällänsä hämmentää,
käyttää SUURTA kämmentään.
Antaa tuolle pojalle
ja antaa tuolle pojalle
ja antaa tuolle pojalle
ja antaa tuolle pojalle,
mutta tuolle pojalle ei anna mitään,
vaan vie viimeisen pesäänsä!
versio 3
Harakka huttua keittää,
hännällänsä hämmentää,
nokallansa koittelee,
pyrstöllänsä puistelee,
antaa tuolle,
antaa tuolle,
antaa tuolle,
antaa tuolle
– tuolle ei anna mitään!
san. perinteinen lastenloru
-Vesta
Perinteen mukaan lasta kiikutetaan jalan päällä ja keikautetaan varovasti viimeisen säkeen kohdalla.
(Löysin kolme versiota, laitan tähän ne kaikki.)
versio 1
Körö körö kirkkoon,
papin muorin penkkiin,
parhaaseen paikkaan!
Ruskealla ruunalla,
valkealla varsalla,
kolipäällä koiralla,
kirjavalla kissalla,
kultasella kulkusella.
Hups, varsa keikkaa! (keikautus)
Sieltä mennään pappilaan.
Kukko puuron keittää,
mirri maidon lämmittää.
Linnut lusikat pesee,
harakka halot hakkaa,
pulmu puut pilkkoo,
västäräkki suolat heittää,
varis ottaa vastaan.
Hups, varsa keikkaa! (keikautus)
versio 2
Körö körö kirkkoon,
papin muorin penkkiin,
parhaaseen paikkaan!
Ruskealla ruunalla,
valkealla varsalla,
kultasella kulkusella.
Sieltä mennään pappilaan.
Kukko puuron keittää,
mirri maidon lämmittää,
linnut lusikat pesee,
harakka halot hakkaa,
pulmu puut pilkkoo,
västäräkki suolat heittää,
varis ottaa vastaan. (keikautus)
versio 3
Körö körö kirkoon,
papin muorin penkiin,
ruskealla ruunalla,
valkealla varsalla,
kolipäällä koiralla,
kirjavalla kissalla.
Ups, oli ISO kivi tiellä! (keikautus)
san. ?
-Vesta
Domestic₪Goddezz 