Voi kun kaupan seinään tai hyllyn reunaan saisi listauksen E-koodeista vaikutuksineen! Luulisi kiinnostavan useampaa muutakin kuluttajaa.
Viime aikoina E-koodien terveellisyys – tai oikeammin haittavaikutukset ja kyseenalainen turvallisuus – ovat puhuttaneet yhä enemmän. Aihe on saanut huomiota myös eri medioissa.
Jokin aika sitten on ilmestynyt mielenkiintoinen kirja E-koodeista: Petos lautasella, Mats-Eric Nilsson. Tietoa kirjasta
www.kotiliesi.fi/kirjat/arkisto/2008/9/19/mats-eric-nilsson.aspx
Se kertoo elintarvikkeisiin lisätyistä säilöntä-, väri- ja muista lisäaineista. Kaikki lisätyt keinotekoiset aineet eivät aina ole täysin välttämättömiä tuotteessa. Esimerkiksi joillakin pyritään parantamaan ruoan ulkonäköä.
Kirjassa on lueteltu eri E-koodit, kerrottu mitä vaikutuksia milläkin E-koodilla elintarvikkeeseen on ja valaistu myös kunkin E-koodin osalta, minkälaisia mahdollisia haittavaikutuksia sillä saattaa olla ihmisen terveyteen.
Kirjaa voi ostaa mm. Bookplussasta, http://www.bookplus.fi/.
(Lisäys 11.2.2009: lisätiedot kirjasta,
https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/11/petos-lautasella/)
Mikä sitten on E-koodi?
E-koodeja löytyy elintarvikkeista, yleensä pakkauksessa tuotteen ainesosalistauksesta, jossa ne näkyvät muodossa E 123. E-koodilla merkitään elintarvikkeiden lisäaineita, jotka viranomaiset ovat määritelleet Euroopan unionin alueella sallituiksi.
E-koodeja ei ole pelkästään valmisruoissa. Niitä löytyy tätä nykyä lähes kaikista tuotteista.
Itse kiinnitän tätä nykyä paljon huomiota pakkausten tuoteselosteeseen. Mm. leipähyllyltä valikoituvat mukaan ne leivät, joissa E-koodeja ei ole. Maustehyllyltä poimin yleensä yksittäisiä mausteita, en maustesekoituksia, jotka sisältävät usein E-koodien lisäksi myös tarpeettoman paljon suolaa, jota me suomalaiset laitamme tutkimusten mukaan ruokiin edelleen liian paljon (ja tämä lisää mm. sydän- ja versisuonitautien, ym. riskiä). Mehuhyllyllä keinotekoisilla makeutusaineilla makeutetut ja E-koodeja sisältävät tuotteet jäävät hyllyyn. Valitsen mieluummin E-koodittoman mehun, näitäkin löytyy vielä!
Keinotekoisia makeutusaineita kartan siitä syystä että olen kuullut paljon niiden syöpää aiheuttavista tekijöistä ja muista riskeistä. Jonkun tietolähteen mukaan – olisiko ollut tiedelehti tai joku muu tieteellinen julkaisu – keinotekoiset makeutusaineet itseasiassa vain lisäävät makeanhimoa, jolloin ihmisen tekee mieli kaikenlaista makeaa entistä enemmän – ja hän turvautuu ehkä taas keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuihin tuotteisiin – ja oravanpyörä on valmis!
Sen sijaan terveellisten ainesosien – kuten probioottiset bakteerit, d-vitamiini, ym. – lisäämistä elintarvikkeisiin en vastusta. Mutta nehän onkin lisätty terveysvaikutusten takia.
Jos en löydä E-kooditonta tuotetta, tuote jää joskus kokonaan ostamatta. Tosin jos aivan välttämättä tarvitsen kyseistä elintarviketta, valitsen tuotteen, joka sisältää vähiten E-koodeja. Eri E-koodien vaikutusten ja terveysriskien välillä on eroja, mutta koska en muista (ainakaan vielä) mitä mikäkin E-koodi tekee, tyydyn valitsemaan mahdollisimman ”vähä-E-koodisen” tuotteen.
E-koodien vaikutuksista, etenkin haittavaikutuksista, on monenlaista mielipidettä. Lisää tästä aiheesta
http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/tutkiva/jutut/vartikkeli_005.shtml.
Lisätietoa E-koodeista
http://fi.wikipedia.org/wiki/E-koodi
http://www.palvelu.fi/evi/files/55_519_355.pdf
E-koodilistaus
http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/elintarvikkeet/e-koodit.htm
E-koodien määrä tuotteissa huolestuttaa kovasti! Omille lapsilleen – kuten itselleenkään – ei halua syöttää kovin pitkälle jalostettua ja erilaisilla lisäaineilla ryyditettyä ruokaa. Ties minkälaisia terveysvaikutuksia pitkälle jalostetusta ruoasta on tuleville sukupolville myöhemmällä iällä. Minkälaiset määrät eri säilöntä- ja lisäaineita heidän elimistöönsä tällä menolla kertyy?
Pidän tärkeänä opettaa myös nuoremmille sukupolville aidon kotiruoan merkityksen. Niin että myös he oppivat arvostamaan itse valmistetun ruoan laatua, ja pääsevät oppimaan ja nauttimaan ruoan valmistuksen saloista ja nikseistä, yhdessä kokkaamisen riemusta ja aterioimisesta saman pöydän ääressä.
Yhdessä tekeminen ja perheen keskinäinen aika kunniaan! Samoin perheateriat takaisin sille sijalle, jolle ne kuuluvatkin! Perheen yhteinen ruokailuhetki on hyvää aikaa kiireen keskellä hetkeksi rauhoittumiselle, keskustelulle ja kuulumisten vaihtamiselle. Ranskalaiset tuntuvat osaavan vielä tämän kiireettömän aterioinnin ja yhdessä ruokapöydän ääressä ajan viettämisen hienon taidon! Me suomalaiset voisimme ottaa tästä keski-eurooppalaisesta kulttuurista tässä asiassa vähän oppia!
Tiivistän tämän kirjoituksen näin lopuksi yhteen lauseeseen: mielestäni parhainta ruokaa koko perheelle on perinteinen kotiruoka, mahdollisimman jalostamattomista perusraaka-aineista itse valmistettuna ja koko perheen voimin yhdessä nautittuna!
Mukavaa viikon alkua kaikille. Ja samoin paljon kokkausintoa! 😛
(Lisäys 21.2.2009: Koirablogissa on juttu koiranruokien lisä- ja väriaineista, ks. http://koirablog.blogspot.com/2009/02/tiedatko-mita-syotat-koiralle.html.)
-Vesta