Vauvan nukuttaminen

Onko ongelmia vauvan nukuttamisessa? Ei hätää, et aivan varmasti ole ainoa ongelman kanssa kamppaileva vanhempi! Kirjoitan tämän, koska olisin itse kaivannut kyseisenlaista lohdutusta aivan alkuaikoina. Jos siis osut tälle sivulle, toivottavasti tästä lauseesta on sinulle lohtua. 🙂 Apua ja vinkkejä dilemmaan tarjoan alempana tässä kirjoituksessa.

Miten saada vauva nukkumaan paremmin? Siinä varmaan yksi tuoreita vanhempia eniten puhuttavimmista aiheista (toki on vauvoja jotka heti alkuajoista lähtien nukkuvat yönsä sikeästi ja heräävät vasta aamulla, mm. mieheni oli vauvana yksi tällaisista ”erikoistapauksista”).

Tuoreilla vanhemmilla kysymyksiä riittää. Miten vauvan saa nukkumaan? Miksi vauva ei nukahda/nuku? Miksi vauva valvoo öisin? Miksi vauva heräilee niin paljon/ei herättyään nukahda helposti uudelleen? Miksi vauva ei nukahda omaan sänkyyn/ei nuku omassa sängyssä? Miksi vauva itkee/huutaa niin paljon? Miten vauvalle voi opettaa oikean päivä- ja unirytmin? Miten vauva opetetaan nukahtamaan itse? Miten vauva oppii nukkumaan yksin, jotta vanhemmat saavat sitä kuuluisaa Omaa Aikaa?

Toisin sanoen miksi vauva käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, ja miten hänet opetetaan toimimaan niin kuin vanhemmat haluavat hänen toimivan?

Vastauksia ja tapoja on itseasiassa monia, mutta tässä eräitä hyviksi havaittuja konsteja. 😉 Ensin haluan kuitenkin vielä painottaa etten ole tämän alan virallinen asiantuntija, vaan suorittanut koulutuksen aivan muulla alalla. Olen aivan tavallinen äiti, joka on perehtynyt lukuisten kirjojen ja internet-sivustojen kautta aiheeseen ja omakohtaisen kokemuksen kautta havainnut seuraavat keinot oman vauvani kohdalla hyviksi. Toivottavasti näistä menetelmistä on apua myös sinulle, joka tätä tekstiä luet. =)

Rutiini ja EASY-menetelmä

Ensimmäinen asia, josta haluan mainita on rutiini. Selkeä rutiini on kuulemani ja lukemani mukaan yleisin apu uniongelmiin. Säännöllisen päivärytmin käyttöönoton jälkeen voi usein käydä ilmi ettei todellisuudessa mitään uniongelmia oikeastaan ollutkaan.

Mielestäni paras rutiini vauvaperheeseen on ns. EASY-menetelmä, josta toivoisin olevani lukenut jo paljon aikaisemmin kuin siitä luin (vasta siinä vaiheessa kun olin rättiväsynyt, turhautunut, epätoivoinen, jne.). EASY on sananmukaisesti melkoisen iisi tapa saada homma hallintaan.

EASYssä päivä kulkee tietyn säännöllisen – mutta ei aikataulutetun tai kellomaisen – rutiinin mukaan. Huojentavaa eikö totta?

On olemassa ainakin kahdenlaista katsantokantaa vauvan kasvatukseen: vauvan ehdoilla ja vanhempien ehdoilla. Nämä ovat ääripäitä, ja niiden välimaastoon sopii jos jonkinlaista käytäntöä, sovelmaa ja yritelmää. EASY sijoittuu suunnilleen vauvalähtökohtaisen ja vanhempilähtökohtaisen käytännön keskivaiheille.

EASY on siitä ihana periaate että se ei vaadi monimutkaisia sääntöjä eivätkä vauvaharrastukset tai muuten poikkeukselliset päivät sotke sitä. Selkeät säännöt mutta ei lukujärjestysmäistä päivärutiinia, josta parhaassa tapauksessa ärsyyntyvät sekä äiti että lapsi, ja se hetki tuli ainakin meille muutamaan kertaan kun päivä ei mennytkään suunnitelmien mukaan.

Lapsi kun ei toimi aikataulujen mukaan, ja hänen pakottamisensa siihen ei välttämättä ole järkevää. Eihän kukaan sanele sinullekaan minuutin tarkkuudella millon voit esim. käydä vessassa, tai kerro ettet juuri nyt voi syödä välipalaa vaikka hiukookin (ellei sitten joissakin työpaikoissa pakon sanelemista toimintaedellytyksistä johtuen). Miten sitten pieneltä vauvalta voisi vaatia että hänen tulee ymmärtää miksi hänen täytyisi syödä tai nukkua juuri sillä hetkellä kuin vanhempi sitä toivoo?

Toisaalta EASY tuo valoa kaaokseen. Jos mennään pitkälti lapsen ehdoilla, käy helposti niin että vanhemmat itse unohtuvat kokonaan. Ja väsynyt ja turhautunut vanhempi on mielestäni paljon huonompi vaihtoehto kuin pirteä ja iloinen vanhempi, joka tuntee ettei oma elämä ole täysin menetetty vauvalle. Ja loppujen lopuksi, vauvalle on hyvä mielestäni alusta saakka näyttää kuka talossa määrää, ei siis vauva vaan vanhemmat.

Mikä on EASY? Sana on lyhenne, joka muodostuu neljästä sanasta: Eat, Activity, Sleep & You! Suomeksi: syö, aktiviteetti, nuku, oma aika (=”SANO”).

EAT (syö): vauva syö, rintaa, tuttipulloa, maitoa, velliä, sosetta, puuroa tai mistä lapsen ruoka sillä hetkellä koostuukaan.

ACTIVITY (aktiviteetti): vauva leikkii yksin ja yhdessä vanhempien tai sisarusten kanssa (aktiviteetti ei tarkoita että vauvaa tarvitsisi erikseen aktiivisesti leikittää, myös vauvan omat itsenäiset leikit käyvät aktiviteetista jos hän viihtyy itsekseen esim. puuhamatolla), käy vauvaharrastuksessa kuten muskari tai uinti, ulkoilee (hereillä), ja illalla aktiviteetista voi käydä esim. iltakylpy ja yöpuvun vaihtaminen päälle, kenties vielä iltasatu tai hyvän yön tuutulaulu.

SLEEP (nuku): vauva nukkuu, tapahtuipa se sitten omassa pinnasängyssä, perhepedissä, samassa tai eri huoneessa kuin missä vanhemmat nukkuvat, vaunuissa sisällä tai ulkona, autossa turvakaukalossa tai -istuimessa, sitterissä, sylissä, kantoliinassa, vaunujen kanssa ulkoillessa, matkalla vauvaharrastuksiin, tms.

YOU (oma aika): tämä hetki koittaa sen jälkeen kun kaikki vauvan tarpeet on tyydytetty, hän on syönyt, saanut sinulta huomiota ja opetella leikin kautta uusia ihmeellisiä taitoja ja asioita ja on täyttämässä kolmatta tarvettaan, unentarvetta. Joten nyt voit hetken rentoutua ja tehdä mitä sinua huvittaa, tai mikä yleensä itseni kohdalla on totuudenmukaisinta, tehdä kodin taloustöitä, mikä kattaa suurelta osin itselläni siivoamista ja pyykinpesua. Mutta yleensä ehdin myös hetkeksi istahtaa ja vetää henkeä. Pidän lepotauoista tiukasti kiinni, sillä sellaiset tuntuvat vauvan kanssa olevan välillä harvassa eikä niitä kukaan tule erikseen tarjoamaan. 😉

Näitä neljää vaihetta toistetaan pitkin päivää samassa järjestyksessä aamusta iltaan. Kun vauva herää, hän ensimmäiseksi syö, sen jälkeen koittaa leikkihetki (josta osa on myös hyvää aikaa oman lounaan tai välipalan syömiseen, kotitöihin tai pieneen lepohetkeen) ja sitä seuraavat vauvan päiväunet, joiden aikana sinulla on hetki omaa aikaa. Sitten taas vauvan herätessä päiväuniltaan hän ensimmäiseksi syö, jne.

EASY-menetelmää sovelletaan vain päivään. Yöllä ei siis ryhdytä leikkimään lapsen kanssa. Hänet vain syötetään ja laitetaan takaisin nukkumaan. Jos nukkumaan ”laittamisessa” on ongelmia, siitä lisää alempana.

Useissa vauvaoppaissa painotetaan että jokainen vauva on yksilöllinen ja niin on jokainen vanhempikin. Toiset vauvat toimivat kuin nakutettu säännöllisen päivärytmin mukaan, melkein kuin heihin olisi asennettu sisäinen kello. Toiset vauvat taas vaativat hieman ohjausta päästäkseen oikeanlaiseen päivärytmiin. Kumpikaan ei ole huonompi tai toista edullisempi vaihtoehto. Ihmiset ovat erilaisia, aivan pienestä pitäen. Siksi niin monenlaiset kasvatustavat soveltuvat eri vauvoille. Perusrunko on kuitenkin EASYssä aina sama: vauvan elämässä edellä mainitut asiat tapahtuvat aina samassa järjestyksessä. Siten vauva tietää mitä seuraavaksi on tulossa eikä hänen tarvitse kantaa sisimmässään huolta siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Vauvan elämästä tulee turvallisempaa ja se jos mikä tekee vauvan iloiseksi ja onnelliseksi!

Päivärytmi

Täysin aikataulutonta päivärutiinia ei vauvan kanssa kannata mielestäni kuitenkaan noudattaa. Uniaikojen kannattaa sijoittua mielestäni joka päivä lähes samaan ajankohtaan, esim. meillä toimitaan seuraavasti:

7.00 herätys (venyy joskus 8.00 saakka, toisin sanoen vauva herättää minut, ei toisinpäin)

10.00-11.45 päiväunet (n. 1,5-2h unet, alkuajankohta vaihtelee 9.30-10.30 välillä)

13.30-15.00 päiväunet (n. 1,5h unet, alkuajankohta vaihtelee 13.00-14.00 välillä)

20.00 nukkumaan (venyy joskus lähemmäs 21.00)

Lisätty kommentti 18.10.2009: Tämä artikkeli on kirjoitettu vauvani ollessa reilun puolen vuoden ikäinen. Yli vuoden ikäinen lapsi voi nukkua vain yhdet päiväunet, alle puolivuotiaan tai sitä nuoremman päiväunen tarve taas voi olla huomattavasti suurempi kuin yllä esitetty, ja juuri syntynyt vauva nukkuu ja syö hyvin useita kertoja vuorokaudessa.

Lisätty kommentti 31.7.2014: Nykyään meillä mennään päiväunille 12.30-13.00 aikoihin. 6-vuotias esikoinen ei juuri enää nuku päiväunia. Yleensä patistan lepäämään noin 30-60 minuutiksi omaan sänkyynsä selailemaan kirjaa tai aku ankkoja. 4-vuotias nukkuu useimmiten 1 – 1,5 h päiväunet, kunhan sänkyyn rauhoittumiselle ja itsekseen nukahtamiselle varaa riittävästi aikaa. 1,5-vuotias nukkuu noin 2 h päiväunet. Illalla nukkumaan aletaan valmistautua jo 19.00 aikaan. Pienin alkaa tässä vaiheessa jo itse kavuta pinnasänkyyn ellei häntä ole kannettu sänkyynsä siihen mennessä. Ennen nukkumaan menoa tarkistetaan möröt – siis lastenhuoneen möröttömyys – mikä rentouttaa selvästi pienet unikeot, ja suoritetaan muut iltarutiinit mm. hammaspesusta ja iltasadusta haleihin ja hyvänyön toivotuksiin. Pikkuinen tykkää kovasti ravata sängyn ja olohuoneen väliä (kannetaan aina takaisin omaan sänkyynsä ja toivotetaan hyvät yöt), kunnes rauhoittuu nukkumaan. 4-vuotias on omassa sängyssään yleensä 19.30 mennessä, katselee kirjoja vähän aikaa ja ravaa usein pari kertaa vessassa ja juomassa vettä. 6-vuotiaan nukkumaanmenoaika on viimeistään 20.00, koska ei nuku päiväunia. Hän saa kuitenkin sen jälkeen selailla kirjaa tai lehtiä sängyssään tunnin verran ennen kuin on viimeistään alettava nukkumaan. Pimennysverhot lastenhuoneessa auttavat kovasti unen saannissa valoisaan kesäaikaan. Kaikki lapset nukkuvat vielä samassa huoneessa, mikä on taannut rauhalliset yöt – on ilmeisesti turvallisemman tuntuista nukkua yhdessä toisten kanssa – mutta esikoinen saanee pian oman huoneen. Aamulla lapset ovat ylhäällä yleensä seitsemän aikaan.

EASY ja harrastukset

EASYn avulla vauvaharrastukset ja erilaiset päivät sopivat hyvin vauvan omaan rytmiin. Aikataulua voi rukata vähän suuntaan tai toiseen sen mukaan, mitä suunnitelmia päiväksi on tiedossa. Jos ollaan lähdössä vaikkapa retkelle Korkeasaaren eläintarhaan, voi vauvan päiväuniajan sijoittaa osumaan matkustusajankohtaan, jolloin vauva nukkuu mukavasti autossa tai vaunuissa. Retkelle lähtemisajankohtaakin voi sen mukaan suunnitella etukäteen ja lähteä siihen aikaan, jolloin vauva alkaa olla päiväunien tarpeessa. EASY toimii myös sellaisina päivinä, jolloin vauva ei olekaan uninen normaaliin päiväuniaikaan. Silloin aktiviteetti-osuutta voi jatkaa siihen saakka kunnes vauva on valmis päivätorkuille.

Iltarutiinit

EASY-periaatteessa päivärytmiin voidaan liittää iltarutiini, jossa vauvaa syötetään illalla ilman välinukuttamista kolme kertaa ennen yöunille laittamista. Kutsun tätä tehostettua iltasyöttörupeamaa ”tankkaukseksi”. Alkuvaiheessa vauva ei välttämättä ilmoita että hänellä olisi nälkä niin usein kuin häntä on tankkauksen aikana tarkoitus syöttää, mutta vanhempi voi illan tullen hieman patistaa vauvaa tankkaamaan ruokaa normaalia tiheämpään tahtiin, jotta vauva jaksaa nukkua yönsä vähemmillä heräilyillä. Iltatankkaukset voi suorittaa esimerkiksi kello 16.30, 18.30 ja 20.00. Näiden välissä on aktiviteetti-hetki. Kun vauva siis herää viimeisiltä päiväunilta ennen yöunia, hänet syötetään, sitten seuraa aktiviteettia, sen jälkeen hänet taas syötetään, sitten seuraa jälleen aktiviteettia ja sitten hänet syötetään vielä kerran ennen yöpuulle laittamista. Nyt vauva todennäköisemmin on kylläinen ja sen verran väsynyt että on valmis nukkumaan.

Edit: Esikoiseni on ”yökyöpeli”, keskimmäinen aamuvirkku, kuopus taas näyttäisi kallistuvan enemmän illan torkun ja aamuvirkkuuden puolelle. Toisen lapsen kanssa aikaistin kellonaikoja tunnilla, eli nukkumaanmenoaika yleensä 19.00, viimeistään 20.00, ja tällä rutiinilla on jatkettu. Nukutin – ja nukutan lapset edelleen – samaan aikaan, vaikka heillä on kaikilla noin kahden vuoden ikäero. Isoin saa lukea sängyssään kirjaa vähän kauemmin, jos uni ei meinaa tulla.

Vielä unirytmistä nykyisellään:

herätys noin 6.00-7.00 välillä
1. päiväunet 8.45-10.30 (jolloin esim. ulkoilua pihalla, puistossa tai kävelylenkillä vanhempien lasten kanssa vauvan nukkuessa vaunuissa tai rattaissa)
2. päiväunet 12.30-14.30 (jolloin myös vanhemmat lapset nukkuvat toisinaan päiväunet)
nukkumaan 19.00-20.30 välillä lapsen iästä ja nukutuista päiväunista riippuen

Vauvan iltatankkaukset, joiden välissä ei nukuta, eli mennään päiväunien jälkeen ns. iltatankkausten ajan EASY:n alkuosan menetelmällä E+A, suomeksi S+A = syö – leikkii – syö – leikkii – syö -> nukkumaan, jolloin vauva imee rintaa tai juo tuttipullosta velliä/maitoa kello 14.30, 17.00 ja 19.00.

EASY on ainakin omalla kohdallani helpottanut tunnistamaan vauvan tarpeita. Kun vauva ja vanhempi tietävät mitä seuraavaksi on päiväohjelmassa, vauvan antamat merkit oppii tunnistamaan helpommin ja vauvan tarpeisiin vastaaminen onnistuu nopeammin, jo ennen kuin vauvan pyyntö muuttuu itkuksi. Ennen EASYn käyttöön ottamista saatoin turhan herkästi tulkita vauvan pyynnön tai itkun näläksi. Vauva kyllä söi, mutta saattoi olla taas vähän ajan kuluttua kärttyisä ja itkuinen. Silloin oltiin uudestaan sen kysymyksen edessä: mitä vauva oikein nyt haluaa? Päivään sisältyi paljon enemmän itkua, tyytymättömyyttä ja kärttyisyyttä kuin EASY-metodin käyttöönoton jälkeen.

Lisää EASYstä mm. kirjassa ”Opi kuuntelemaan vauvaasi”, Tracy Hogg, Melinda Blau (suom. Elina Lustig, Otava 2001). Kirjoittajaa on kutsuttu myös vauvakuiskaajaksi. 🙂

Eri ikäisten lasten unen tarve

Toinen asia, josta haluan mainita on vauvan ikäkohtainen unentarve. Itse olen tuntenut välillä olevani täysin hakoteillä siitä, kuinka paljon vauvani tulisi nukkua. Osa vauvoista saattaa itse omaksua sopivan unirytmin, mutta toisilla – kuten omalla vauvallani – päivittäinen unimäärä saattoi vaihdella melko paljon ellen pitänyt kiinni säännöllisistä uniajoista. Vauvan unitarpeesta ja unen jakautumisesta päivälle ja yölle on hyvä taulukko ruotsalaisella sivustolla (en ole löytänyt vastaavanlaista ja yhtä hyvää taulukkoa suomenkieliseltä sivulta): http://www.barntotal.se/faktabank_foer_dig_som_har_bebis/soemn/sovschema_foer_bebisar/.

Alla sivuston taulukon tiedot suomenkielisinä:

VAUVAN IKÄ1 kk	YÖUNEN TARVE8 h 30 min	PÄIVÄUNEN TARVE7 h (3 päiväunet)	UNEN TARVE YHTEENSÄ15 h 30 min
3 kk	10 h	5 h (3 päiväunet)	15 h
6 kk	11 h	3 h 30 min (2 päiväunet)	14 h 30 min
9 kk	11 h	3 h (2 päiväunet)	14 h
12 kk	11 h 30 min	2 h 30 min (2 päiväunet)	13 h 30 min

Sivuston mukaan unen tarve vaihtelee vauvakohtaisesti. Vauvat voivat nukkua pari tuntia enemmän tai vähemmän kuin taulukossa esitetyt arvot.

Yösyöttöjen harventaminen ja repaleisista yöunista rauhallisiin öihin

Miten sitten nukkua koko yö heräämättä yösyötöille? Olen huomannut että nyt yli puolivuotiaana oma vauvani on alkanut heräämään yöllä enemmänkin tavan kuin nälän vuoksi. Yösyötöistä pois totuttaminen onkin edessä yleensä noin 6 kk:n ikäisenä. Tästä mielipiteet vaihtelevat niin totutusiän kuin käytäntöjen osalta. Barntotal-sivustolla on mielestäni tähän erinomaisia ohjeita: http://www.barntotal.se/faktabank_foer_dig_som_har_bebis/soemn/sov_hela_natten_-_saa_goer_du/. Ohjeet ovat ruotsiksi, mutta en ole vielä löytänyt vastaavanlaisia suomenkielisinä. Joten alla referaattia suomeksi sivuston ohjeista.

Opeta lapsi nukahtamaan itse. Äidin rinnan tai isän läheisyyden ei tule olla viimeinen asia ennen lapsen nukahtamista, tai lapsella voi olla yöllä herätessään vaikeuksia nukahtaa uudestaan ilman niitä. (Meillä tästä on hieman joustettu ja nukutettu ensin rinnan, sitten tuttipullon avulla, tosin yöheräilyissä meillä onkin nyt myöhemmin ollut hieman vaikeuksia ja niiden ratkaisusta lisää alempana.)

Lapsen unirutiinien muuttaminen on yleensä helpointa noin 6 kk iässä tai yli 10 kk ikäisenä, niiden välille nimittäin sijoittuu vierastamiskausi, jolloin unirytmin opettelu voi olla vaikeampaa.

Sopikaa yhtenäinen käytäntö lapsen nukuttamiseen, jotta noudatatte molemmat samaa toimintamallia ja voitte ongelmien ilmetessä olla toistenne tukena.

Noudattakaa aina samaa rutiinia, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen (mielestäni tärkein kohta lapsen nukuttamisessa, sillä tämän avulla suuri osa ongelmista katoaa, ainakin pikkuhiljaa). Lapsi laitetaan omaan sänkyynsä kun hän on selvästi väsynyt, mutta ei vielä yliväsynyt, yleensä tämä ajankohta on noin 30 minuuttia viimeisen syötön jälkeen.

Iltasadun tai tuutulaulun jälkeen toivota lapselle hyvää yötä, poistu huoneesta ja jätä huoneen ovi raolleen (tai yövalo päälle), jotta lasta ei pelota. Jos huushollissasi on kissoja tai muita eläimiä, pidä huolta etteivät ne pääse samaan huoneeseen nukkuvan pikkulapsen kanssa, jotta ne eivät aiheuta vaaraa lapselle esim. menemällä nukkumaan lapsen päälle! (Itse suljemme huoneen oven, mutta jätämme himmeän yövalon huoneeseen päälle, jotta vauvan on turvallisempi nukkua hämärässä huoneessa ja jotta hän ei herätessään pelästyisi pimeää.) Unilelu on hyvä turva lapselle. (Huomautuksena tähän että olen jostain lukenut ettei alle vuoden ikäisen lapsen sänkyyn suositella laitettavan peiton lisäksi tyynyä, tyynyliinaa, unilelua tai muita tavaroita, etteivät ne aiheuta tukehtumisvaaraa lapselle. Itse olemme tehneet kompromissin tässä asiassa, antamalla vauvalle unileluksi melko pienen tiikeri-pehmolelun siinä vaiheessa kun hän jaksoi pidellä lelua; tiikeri on niin pieni että vauva saa sen kainaloonsa ja kuitenkin sen verran suuri ettei hän saa millään mahdutettua lelua suuhunsa.)

Jos lapsi itkee, mikä tapahtuu hyvin suurella todennäköisyydellä, varmista ettet vahvista käytösmallia, vaan odota noin 5 minuuttia ja ellei hän rauhoitu, mene huoneeseen rauhoittelemaan lasta nostamatta häntä ylös sängystä, toivota uudestaan hyvää yötä ja lähde sen jälkeen huoneesta. Pysy huoneessa korkeintaa puoli minuuttia kerrallaan!

Toista proseduuri kunnes lapsi nukahtaa. Varaudu siihen että lapsi voi protestoida tunninkin verran ensimmäisenä iltana, mutta viikon kuluessa protestit alkavat hiipua ja keskimäärin kahden viikon kuluttua lapsi osaa nukahtaa itse. (Tässä helpottaa aikarajan asettaminen itselle: jos tilanne on täsmälleen sama vielä kahden viikon kuluttua, pyydän apua neuvolasta, tms., ja usko tai älä, jos jatkat sinnikkäästi saman kaavan mukaisesti jokainen ilta, ei kulu kauankaan kunnes lapsi tajuaa mitä häneltä toivotaan ja mikä hänen itsensä kannalta on edullisinta, sillä olen tuon sivuston kanssa yhtä mieltä siitä että mielestäni ei ole kenenkään edun mukaista että lapsi yö toisensa perään huutaa itsensä uneen väsyneenä tai kukkuu valveilla siihen saakka että rättiväsyneenä käytännöllisesti katsoen ”sammuu” ja voidaan kantaa sänkyyn, tällainen verottaa myös vanhempien jaksamista.)

Jos lapsi herää yöllä, käytä samaa metodia.

Sivustolla huomautetaan myös että nukkumisrutiinin opettaminen vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä ja yhteistyötä, sillä lapsen huutoa on vaikea kuunnella, ja lisäksi asiasta on olemassa monia mielipiteitä eikä käytäntö välttämättä sovellu kaikille lapsille. Vaihtoehtoisina metodeina tarjotaan seuraavia: lapsen luo voi mennä lyhyemmässä ajassa tai heti kun hän itkee (nukahtamisrutiinin opiskelu voi viedä pidemmän aikaa), käytä samaa metodia mutta älä poistu huoneesta vaan istu lapsen vieressä rauhoitellen häntä 5 minuutin välein kunnes hän nukahtaa ja siirtyen joka ilta hieman kauemmaksi lapsen sängystä kunnes olet huoneen ulkopuolella, nuku lapsen kanssa samassa sängyssä (huomiotava lapsen päälle kierähtämisriski, peittojen ja tyynyjen aiheuttamat riskit ja todennäköisesti huonommin nukutut yöt), muut asiantuntijoiden lapsellesi ja perheellesi suosittelemat nukutusrutiinit.

Vauvan unisykli ja vauvan auttaminen nukahtamaan uudelleen

Sitten vauvan unisyklistä. Unisyksi on noin puolivuotiaalla noin 1 tunnin mittainen. Vauva nukkuu siis kevyemmin aina kerran tunnissa, ja saattaa tällöin havahtua herkemmin hereille. Vauvan yöllisiin inahduksiin ei kannata liian herkästi reagoida, jotta vauva oppii tarvittaessa nukahtamaan itse uudestaan, jos hänellä ei olekaan nälkä. En yleensä vaihda vaippaa kesken yöunien, jotta vauva ei havahdu liiaksi hereille. Yleensä vauvani ei vaipanvaihtoa yöllä vaadikaan.

Vauvaa ei yöllä kuitenkaan kannata huudattaa, vaan itkuun on hyvä reagoida heti jos se muuttuu vaativaksi, siis ennen kuin vauva on täysin hereillä. Jos yösyötön ajankohta ei ole vielä koittanut, vauvalle voi yrittää tarjota tuttia ja unilelua jos vauva sellaisia käyttää. Jos tämä ei auta, voi vauvalle tarjota vettä tuttipullosta. Jos vauva ei vettä huoli, voi yrittää rauhoitella häntä ”tassu”-menetelmällä tai muulla tavoin, jolla vauva yleensä rauhoittuu. Voit laskea kätesi rauhoittavasti vauvan mahan päälle, taputella tai silitellä häntä selästä, takamuksesta tai jaloista tai silittää vauvan päätä. Vauvaa ei välttämättä kannata nostaa ylös sängystä, jotta hän ei herää liiaksi. Jos sängyssä rauhoittelu ei kuitenkaan millään näytä auttavan, voi vauvaa rauhoitella sylissä (jotkut tosin suosittelevat ettei vauvaa nosteta ylös sängystä). Valot kannattaa pitää hämärinä, jotta vauva ei niiden seurauksena virkistyisi liiaksi. Tassu-menetelmä kuuluu osaksi ns. unikoulua, josta lisää mm. sivulla http://www.semper.fi/templates/page.aspx?id=3997 ja http://www.semper.fi/templates/page.aspx?id=3989.

Toinen hyväksi havaitsemani keino yöimetyksestä poisopettelussa on laittaa tuttipulloon kiehautettua, viilennettyä vettä (kuumaa vettä ei pidä tarjota vauvalle, jotta vauvan herkkä suu ei pala), jota tarjoan vauvalle yöllä maidon sijaan. Vauva ei ehkä ole kovin mielissään veden mausta, sillä on maitoon tottunut, mutta uninen vauva saattaa juoda vettä mukisematta. Meillä tässä on vaihtelua, joskus vesi kelpaa, toisinaan taas ei. Jos syöttöjä pystyy pikkuhiljaa korvaamaan vedellä, vauva oppii ettei yöllä saakaan vatsaa täyttävää maitoa, ja saattaapa vähitellen todeta ettei viitsi yöllä herätä veden takia.

Itse toimin niin että kun vauva on illalla nukutettu, hän saa vielä ”tankata” yhden kerran ennen puolta yötä. Sen jälkeen hän saa yöllä ruokaa vasta tietyn, etukäteen päätetyn ajankohdan jälkeen, jota ennen en syötä vauvaani, vaan hän saa tyytyä veteen jos sitä vaatii. En herätä vauvaa kyseisellä kellonlyömällä vaan syötän hänet vasta kun hän seuraavan kerran herää tuona ajankohtana tai sen jälkeen. Pidän kiinni kyseisestä kellonajasta yhden viikon verran, ja seuraavalla viikolla siirrän yöllistä syöttöajankohtaa taas 15 minuuttia eteenpäin. Iltatankkausajankohta pysyy vauvallani kuitenkin samana (tosin jos se jonain yönä jää väliin, en käy herättämässä vauvaa syömään vaan annan hänen nukkua). Näin viikkojen myötä yritän siirtää yöllistä syöntiajankohtaa yhä lähemmäksi aamua. Yritän tällä tavoin pikkuhiljaa venyttää ruokailuvälejä hieman pidemmiksi.

Valitse toimintatapa ja pysy siinä

Yksi tärkeimmistä asioista vauvan nukuttamisessa ja päivärytmissä kuitenkin mielestäni on että toimitaan sitten millä tavalla toimitaan, toimitaan aina ja jatkuvasti samalla tavalla ja suurinpiirtein samanlaisen päivärytmin mukaisesti joka ikinen päivä. Jos sääntöjä ja toimintatapoja muutetaan jatkuvasti ja kokeillaan sitä sun tätä menetelmää, vauva on pian aivan pää pyörällä siitä, mitä häneltä halutaan ja miten hänen olisi hyvä toimia. Säännöllisyys ennen kaikkea! Toinen tärkeä seikka on se, miten asiat tehdään. Käytettiinpä vauvan nukuttamiseen mitä keinoja tahansa, niiden tulisi olla päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen samanlaisia. Vauvan kasvaessa unirytmi ja tavat saattavat jonkin verran muuttua, mutta lähtökohtaisesti vauvan arjen olisi hyvä pysyä koko ajan melko samanlaisena. Kultaisena sääntönä on siis Rutiini.

Kun vauva sairastaa tai saa hampaita

Lisään vielä että vauvalta ei pidä vaatia suuria kun vauva on sairas, oli kyse sitten flunssasta, mahakivuista, hampaiden tulosta tai jostain muusta. Sen tietää itsekin ettei kipeänä jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Vauvan sairastaessa kannattaa unohtaa uusien asioiden opettelu ja antaa vaikka jo opituissakin säännöissä ja rutiineissa tarpeen mukaan vähän periksi.

Jos vauvan ikenet ovat kutisseet ja jomottaneet yöllä niin ettei pikkuinen ole saanut unta, olen syöttänyt vauvaa useammin ja välillä ottanut hänet viereeni nukkumaan. Tällöin oma nukkumiseni on kyllä jäänyt pelkäksi torkkumiseksi ja aamulla ylös noustessa olo on ollut melko tokkurainen ja jäseniä on kolottanut. Nukun rennosti silloin kun vauvani nukkuu omassa sängyssään.

Perhepedistä ja muista nukkumajärjestelyistä

Vieressä nukutuksesta ja perhepedistä sekä niiden turvallisuudesta ollaan montaa mieltä. Tässä asiassa en osaa antaa ohjeita. Sanoisin että parasta on käyttää maalaisjärkeä ja ns. ”mutu-tuntumaa” eli musta-tuntuu-menetelmää. Jos tuntuu siltä ettei uskalla nukkua vauvan vieressä ja pelkää että vahingossa kierähtää vauvan päälle, vetää peiton, tyynyn (joita tosin ei perhepedissä suositella!), tms. vauvan kasvoille tai liian sikeäunisena ei huomaa vauvan mahdollista hätää, en suosittele perhepedin kokeilemista. Vauvan pinnasängyn voi sijoittaa aivan kiinni vanhempien sänkyyn. Siten vauva näkee vanhemmat ja kuulee heidän hengityksensä, ja tuntee siten olonsa turvallisemmaksi.

Olen kuitenkin kuullut että jos vauvan annetaan nukkua vanhempien kanssa samassa sängyssä, toisin sanoen perhepedissä, peitot ja tyynyt on syytä jättää kokonaan pois sängystä, jotta niiden kanssa ei kävisi vahinkoa. Makuuhuoneen täytyy silloin olla niin lämmin että kaikki tarkenevat nukkua ilman peittoa.

Olen myös kuullut ettei vauvaa tulisi nukuttaa äidin ja isän välissä, sillä vaikka äiti yleensä osaa olla kierähtämättä unissaan vauvan päälle, isillä ei kuulemma tällaista alkukantaista, alitajuista vaistoa ole olemassa. Äidinkin kohdalla tämä riippuu suuresti siitä, kuinka sikeäunista sorttia olet. Jos olet epävarma asiasta, älä nukuta vauvaa samassa sängyssä!

Mutta jos vauva nukkuu kanssasi samassa sängyssä, vauvan kannattaa nukkua äidin ja sängyn reunan välissä. Tuolloinkin tulee varmistaa ettei vauva pääse vahingossa putoamaan sängystä, eli joko sängyssä on oltava jonkinlainen matala reuna tai sänky on sijoitettava esim. pinnasänkyyn kiinni, niin ettei sänkyjen väliin pääse muodostumaan rakoa, johon vauva saattaisi vahingossa pudota.

Seinään tai pinnasänkyyn kiinni asetettu sänkykin muodostaa riskinsä, varsinkin jos nukut sikeästi, jotta vauva ei jää ahdinkoon sinun ja pinnasängyn/seinän väliin. Sen verran kauhuskenaarioita liittyy tähän nukkumisjärjestelyyn, etten itse ole uskaltanut turvautua siihen. Nukun hyvin kun vauva on turvallisesti omassa sängyssään. Olen todennut että mieluummin hyssyttelen pinnasängyssä kitisevää vauvaa kuin riskeeraan vauvan hyvinvointia perhepedissä.

Jotkut suosivat myös ns. ”sivuvaunua” eli vauvan pinnasängyn yksi reuna on joko poistettu tai laskettu alas, niin että vauvan oma sänky toimii eräänlaisena jatkeena vanhempien sängylle. Tämä edellyttää että on varmistettu ettei sänkyjen väliin pääse muodostumaan rakoa, johon vauva voisi vahingossa pudota, ja vauvan ja vanhempien sängyn patjojen on oltava keskenään samalla tasolla, eli tämä vaatii jonkin verran suunnittelua ja konfigurointia.

Älä lannistu, kyllä se siitä, ihan oikeasti

Monimutkaista on vauvojen hoito, mutta siitä selviää kunhan muistaa ettei tee asioista turhan monimutkaisia. Vauvat kaipaavat elämäänsä vain rakastavaa huolenpitoa, säännöllisyyttä ja yksinkertaisia rutiineita. Ja aikansa kutakin. Nämä ongelmat, niin uuvuttavia kuin ne toisinaan voivat ollakin, ovat silti vain väliaikaisia. Pian pieni ihmisen alku nukkuu viisaasti ja rauhallisesti omassa sängyssään ja alkaa ymmärtää jo jonkin verran kehoituksia, neuvoja, kieltoja, toimintatapojen takana olevia syitä ja järkipuhettakin. 🙂

Löysin netistä mielenkiintoisen sivun, jolta löytyy asiaa vauvan unirytmistä, rytmisyyden periytymisestä, ympäristön vaikutuksesta rytmisyyden kehittymiseen, nukahtamisvaikeuksista, unihäiriöistä ja niihin saatavasta avusta jos omat konstit loppuvat: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649. Sivustolla mainitaan että rytmisyyttä voidaan nykyään pitää temperamentin osana ja ne vauvat, joilla on heikompi sisäsyntyinen rytmisyys, saattavat hyötyä siitä myöhemmällä iällä, sillä heillä on todennäköisesti parempi epäsäännöllisyyden sietokyky, joka voi auttaa myöhemmässä elämässä ja työtehtävissä, tässäkin asiassa siis hyvät puolensa.

Asiaa ja vinkkejä tähän liittyen on mielessä vielä vaikka kuinka, mutta nyt kello alkaa olla jo sen verran paljon että on aika lopetella kirjoittaminen tältä päivältä. Palaan aiheeseen vielä, joko päivittämällä tätä tekstiä tai sitten uuden, samaan aiheeseen liittyvän kirjoituksen muodossa.

Edit (2.12.2012): luin keskustelupalstalta tällaisen vinkin: ”3 tuntia ennen nukkumaan menoa reipasta ulkoilua ainakin tunti, aktiviteetti lapsen iän mukaan, kunnon iltapala, iltapesu, iltasatu tms ja lapsi YKSIN hämärään huoneeseen. Toisella meni 15 minuuttia, toisella puoli tuntia vaan sen kummepaa nukuttamsita ei oel tarvinnut. Samaa metodia käytän sukulaislapsiin joilla vanhempien mukaan nukahtamsivaikeuksia (tunti tolkulla saa kuulemma nukuttaa) ja kas, vaikutusaika vielä lyhyempi. Turhaa hössötystä luonnolisen asian kanssa. Unilelu on molemmilla ollut, samoin unimusiikki johon nukahtaneet.”

Edit (12.2.2013): Vinkkasin netistä löytyvään järkevän oloiseen, lyhykäiseen kasvatusohjeistoon, jossa hyviä vinkkejä arjen taltuttamiseen uhmaikäisten, ym. kanssa: Domestic Goddezz – Apua lastenkasvatukseen

Edit (9.4.2013): Kirjoitin toisen tähän liittyvän postauksen blogiin: Domestic Goddezz Hyväkäytöksisten lasten salaisuus – eli Kuinka kasvattaa bébé? Kirjassa annetaan vinkit siihen kuinka jo pieni vauva (alle 4 kk) voi oppia nukkumaan koko yön, eli täydet yöunet 9-12h. Sama vinkki lyhyesti myös tuon blogipostauksen lopussa. Kirjassa on ohjeita myös uhmaikäisten leijonien taltuttamiseen ja siihen kuinka omaa aikaa voi helposti lisätä arkeen ja saada samalla viisaasti ja tyynesti, rauhallisesti ja järkevästi käyttäytyvät, sosiaalisesti aktiiviset ja iloiset pienokaiset.

Kirjoitin myöhemmin aiheesta myös toisen artikkelin, Taaperon nukuttaminen. Siellä vielä lisävinkkejä: https://domesticgoddezz.wordpress.com/2011/01/21/taaperon-nukuttaminen/

Voimia kaikille vanhemmille! Ja niinhän se menee että pienten lasten vanhemmilla uni saattaa jäädä välillä melko vähiin. Ehkä asiaa helpottaa että tietää sen etukäteen. Ja muistaa että maailmassa on paljon muitakin väsyneitä isiä ja äitejä. Ei vanhemmuuden pitänytkään helppoa olla. 😉 Mielestäni se on yksi elämän suurimmista haasteista – ja etuoikeuksista. Hyviä öitä.

-Vesta