Imetyksellä on kiistattomia terveysvaikutuksia niin äidille kuin vauvallekin. Se ehkäisee rintasyöpää, vauva taas saa äidiltä rintamaidon mukana tarvitsemansa vasta-aineet ja vitamiinit. Imetys on lukuisten etujensa ansiosta suositeltavin vaihtoehto vauvan ruokinnassa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan epäonnistuneesta rintaruokinnasta voi kuitenkin aiheutua suuria riskejä vauvalle, mm. nestehukan ja aliravitsemuksen muodossa, jopa sairaalahoitoa vaativaan tilaan saakka! Jatkossa olisikin tärkeää tunnistaa imetysongelmien kanssa painivat vauvat ja äidit, ja opastaa ja neuvoa heitä niin että imetys saadaan käyntiin niin ettei riskejä vauvalle muodostu – tai suosittelemalla tarvittavissa tapauksissa osittaisimetystä tai jos imetys ei ole ollenkaan mahdollista, korvikkeita. Kannattaa kuitenkin huomioida, että tutkimuksessa havaittiin, että kyseessä on vain muutama yksittäistapaus, ja nekin Englannissa, jossa neuvolajärjestelmä ei ole läheskään samalla tasolla kuin meillä Suomessa.
TIIVISTETYSTI:
Heti alkuun haluan todeta, että toivon ettei kukaan jätä imetystä aloittamatta tämän artikkelin pohjalta tai luo liioiteltuja pelkokuvitelmia.
Melkein aina tilanne on sellainen että asiat ovat mallillaan, jos eivät suorastaan loistavasti! Jos epäilee muuta, paras paikka kysymyksille on neuvola, niin ei tarvitse yksin pyöriskellä huoliensa kanssa.Imetys on kuitenkin yksi luonnollisimmista asioista maailmassa, ja yleensä – loppujen lopuksi kun ”alkurytäkästä” on selvitty – ylivoimaisesti se yksinkertaisin, vähiten väsyttävä (pienen vauvan vanhemmat OVAT usein väsyneitä) ja helpoin tapa ruokkia vauva.
Imetyksen aloittaminen voi olla täynnä kiemuroita, onhan asia uusi vauvalle ja ensimmäisen lapsen kohdalla myös äidille. Imettäminen voi tuntua erilaiselta kuin oli luullut, se voi jopa olla omituista, epämiellyttävää tai sattua (synnytyssairaalassa eräs toinen äiti valitteli tällaista). Älä huoli, se menee kyllä ohi, ja aikaa myöten imetys sujuu mutkattomasti etkä oikeastaan edes huomaa että vauva imee maitoa rinnasta. Rinnat tottuvat uuteen (varsinaiseen) käyttötarkoitukseensa.
Maidontuotannon käynnistyminen ottaa aikansa, yleensä päivästä muutamiin päiviin. Puhutaan maidon noususta rintoihin. Vauvan ensiksi saama ternimaito on rintoihin jo varastoitunutta maitoa, jonka loputtua vauvan on imettävä hyvin useita kertoja päivässä rintaa, jotta maidontuotanto käynnistyisi kunnolla.
Tämän seurauksena rintoja saattaa aristaa, pistellä, särkeä, kuumottaa tai nännin tai nännipihan alueen ohut iho saattaa mennä jopa rikki. Lansinoh-lanoliinivoide on tähän oiva apu, sitä saa apteekista. Muita hyviä ovat jääkaappiviileät tuoreet kaalinlehdet rintaliiveissä, rintojen ”tuuletus” eli paidatta ja rintaliiveittä oleilu (todennäköisesti myös miehen mieleen) – mutta huolehdi etteivät rinnat saa kylmää eli tarkoittaa lähinnä sisäilman lämpöisessä ilmassa toplessina oleilua – ja rintojen varovainen hierominen ja suihkuttelu viileähköllä vedellä (kylmä vesi saa rinnat kuitenkin entistä kipeämmiksi).
Älä huoli turhaan tästäkään, rintojen aristelu, kuumotus ja särkykin menevät ohi pikemmin kuin uskotkaan, samoin nännipihan iho paranee ja tottuu imetykseen varsinkin jos sitä muistaa rasvata Lancinohilla tai vastaavalla (rasvan tulee olla myrkytöntä ja melko mautonta koska sitä saattaa joutua vauvan suuhun) joka imetyskerran jälkeen.
Lähtökohta imetykselle on, että vauva viedään aivan kiinni äidin kehoon. Rintaa ei siis ”viedä” vauvan luokse, vaan vauva ”tuodaan” rinnan luokse. Vauva syö pää takakenossa, leuka työntyneenä rintaa kohti ja vartalo suorana äidin kehoa vasten. Jos vauva pyrkii kippuraan, vetää ja venyttää rintaa tai pitää kiinni vain nännin päästä, imetysasentoa ja imuotetta on korjattava, tähän neuvoja alempana ja Imetystuki ry:n sivuilla.
Rinnassa ei ole maitomittaria, ja välillä voi tuntua että rinnat ovat tyhjät tai vauva saa hyvin vähän maitoa. Se on usein turha huoli. Rintojen täysinäisyyden tuntu ei vaikuta todellisen maidon määrään. Pieni vauva tarvitsee vain pikku tilkkasen maitoa, ja tarvittu määrä kasvaa pikku hiljaa vauvan kasvaessa. Vauva kyllä yleensä ilmoittaa, jos hän ei saa tarpeeksi maitoa.
Mielestäni yksinkertaisin ja tehokkain konsti lisätä maidon määrää on tarpeeksi runsas veden juonti! Juo päivän aikana 2-3 litraa vettä, kesällä vähän enemmän. Liioittelun puolelle ei ole syytä veden juonnissakaan mennä, mutta monesti kiireinen äiti unohtaa juoda ja silloin maidon määrä saattaa vähentyä.
Toinen hyvä nyrkkisääntö on juoda joka imetyksen jälkeen lasillinen vettä. Yöpöydän kulmalle voi laittaa vesikannun, josta voi tankata öisin vettä imetyksen jälkeen, esim. puoli lasillista joka imetystä kohti, niin ei tarvitse rampata öisin vessassa.
Kolmas hyvä keino runsaan nesteen saannin – ja riittävän maitomäärän – turvaamiseksi on juoda lasillinen vettä aina kun kulkee vesihanan ohi.
Jos pelkää juovansa liikaa vettä, voi vahtia virtsan väriä. Nestemäärä on sopiva jos virtsa ei ole väritöntä vaan normaalin keltaista. Muita liiallisen nesteensaannin merkkejä ovat päänsärky, väsymys, vatsakipu, pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja lihaskrampit. Jos taas juo liian vähän, voi iskeä nestehukka, jonka oireita ovat virtsan vähyys tai tummankeltainen tai meripihkan värinen virtsa, päänsärky, väsymys, kuiva ja tahmea suu, voimattomuus, huimaus, pyörrytys ja lihasheikkous. Kumpikin tila vaarallisia ihmiskeholle, mutta juomalla imettäjälle suositellun määrän vettä pitkin päivää, kehon nestetasapaino pysyy hyvänä.
Vauvan itkua ei kannata aina tulkita näläksi, ja sitä kautta ryhtyä pelkäämään ettei oma maito riitä. Kannattaa tarkistaa vaatiiko vaippa vaihtamista tai vauva päiväunia. Joskus hänellä voi olla pelkästään turvaton olo ja hän kaipaa äidin turvallista syliä, tai hän ei itsekään tiedä mitä itkee. Joskus vauvat vain itkevät, ei sen kummempaa.
Pienellä vauvalla nälkä kuitenkin iskee usein, sillä pieneen vatsaan mahtuu vain pieni määrä maitoa kerralla. Älä altista vauvaakaan nestehukalle, ja nälkäistä vauvaa on turha huudattaa. Vauvaa tulee siis syöttää usein, vauvan tahtisesti, aina kun hänellä on nälkä. Rinnan imeminen tuo maidon saannin lisäksi vauvalle myös turvallisuudentunnetta, joten imettää voi vaikkei maitoa paljon heruisikaan.
Rinnan koolla ei ole merkitystä imetyksen kannalta, olivat rinnat sitten kuinka pienet tai suuret tahansa. Riittää että vauva saa imuotteen rinnasta. Imuotteeseen voivat osaltaan vaikuttaa pikemminkin rinnan terhakkuus tai pehmeys, ja se kuinka koholla nänni rinnasta on, ja jos näissä on ongelmia, niihinkin löytyy lähes aina apu. Imuotetta voi joutua hieman opettamaan vauvalle, jotta hän tietää mitä pitää tehdä. Rintoja on eri kokojen lisäksi eri mallisia, mutta kaikki on luotu alkujaan imettämistä varten. Imetystuki ry:n sivuilla on keinoja vauvan hyvän imuotteen luomiseksi. Eri äideillä (ja eri rinnoilla) toimivat eri konstit.
Rinnan koolla ei ole myöskään mitään tekemistä sen tuottaman maitomäärän kanssa. Kaiken vauvan saaman maidon ei tarvitse mahtua rintaan! Kun vauva autetaan rinnalle, hän itse imemällä käynnistää maidontulon, niin että maito pian lähtee kunnolla virtaamaan. Vauvan ensiksi saama maito voi tulla suoraan rinnassa ”varastossa” olleesta maidosta, mutta lopun tuottaa keho sitä mukaa kun vauva maitoa imemällä tilaa. Siten rintojen täysinäisyys tai tyhjinäisyys ei kerro saatavilla olevan maidon määrästä.
Kenelläkään ei voi olla ”vääränlaisia rintoja” tai ”huonoja rintoja”, sellaisia ei ole olemassakaan. Ei vaikka imetys jostain syystä epäonnistuisikin. 🙂 Kaikki me nykyiset naiset olemme pitkän evoluutiokehityksen tulosta, joten äideillämme, isoäideillämme ja muilla esiäideillämme on ollut oikeanlaiset rinnat imetystä varten, muutenhan emme olisi tässä! Samalla tavalla kuin olemme perineet muut ominaisuutemme esiäideiltämme, ovat rintamme myös perua samoista sukujuurista, ja siten siis täysin oikeanlaiset.
Jos korvikkeeseen on kuitenkin turvauduttava, sen käytössä suosittelen hörppäytystä, en tuttipulloa. Tuttipulloon kannattaa siirtyä vasta huomattavasti myöhemmin, siinä vaiheessa kun vauvalle imetys on jo rutiinia, tai aikaisemminkin jos on siirrytty kokonaan korvikkeeseen.Vauvan hörppäytyksestä lisää alempana.
Korvikkeen käytössä on se huono puoli, että vauva huomaa saavansa maitoa helpommin muualta, ja laiskistuu rinnalla. Koska vauva tällöin ”tilaa” maitoa vähemmän, maitoa myös muodostuu vähemmän. Eli juuri päinvastainen tilanne kuin mihin pyritään. Ei kannata menettää uskoaan, kyllä se siitä! Ihan oikeasti. Anna rinnoillesi, vauvallesi ja itsellesi vähän aikaa ja kärsivällisyyttä. Tilanne on hetkellinen ja asiat ovat paremmalla mallilla pikemmin kuin huomaatkaan (yleensä sen huomaa vasta joskus jälkikäteen). 🙂
Kesäkuumalla, etelän lomilla ja muulloin kun itsekin tarvitsee enemmän vettä ja juotavaa, tulee vauvallekin tarjota enemmän juotavaa. Joko imettämällä tiheämmin, tai tarjoamalla keitettyä, jäähdytettyä vettä vauvalle hörppäyttämällä tai tuttipullosta. Näin vältetään nestehukka. Keitetyn, jäähdytetyn veden tarjoaminen on muutenkin hyvä keino, jos epäilee vauvan saavan liian vähän nestettä. Vauva juo jos hänellä on jano. Mieluummin vauva toki nauttii rintamaitoa, ja rintaa kannattaakin vauvalle tarjota vettä mieluummin, jos se vain on mahdollista. Rinnat saavat enemmän stimulaatiota, maitomäärä lisääntyy ja vauva saa tarvitsemaansa lisämaitoa.
Toivon että tämä postaus auttaa ja rohkaisee tuoreita äitejä imetyksen alkutaipaleella. Toivon että tästä tekstistä saa lisäkannustusta, jolla imetyksen saa hyvin käyntiin! Ja tässä vaiheessa virtuaalinen voimahali kaikille väsyneille imettäjille, jotka sitä kaipaavat!
NEUVOJA JA OHJEITA IMETTÄJÄLLE, SIIS KUINKA KAIKKI TOIMII JA ONNISTUU:
Vuosituhansia imetys on ollut vastasyntyneiden ruokintakeino. Ei ole syytä, miksi se nyt yhtäkkiä olisi lakannut toimimasta.
Kaikille omista kyvyistään epävarmoille, pessimisteille ja omasta onnistumisestaan epäuskoisille: maailmalla tunnetaan tapaus, jossa useita vuosia aikaisemmin lapsensa saanut äiti imetti toisen äidin vastasyntynyttä. Äidin rinnat alkoivat tuottaa vauvalle maitoa! Nainen tarjosi vauvalle rintaa, pelkästään turvallisuuden vuoksi. Ja vauva viihtyi rinnalla juuri tuon turvallisuudentunteen takia. Kumpikaan ei yrittänyt saada tällä aikaiseksi mitään sen kummempaa, sillä vauva sai ravintonsa korvikkeen avulla. Mutta, naisen keho tiesi mitä sen pitää tehdä. Maitoa alkoi tulla, koska vauva sitä ”tilasi”. Synnytys on ensisijainen maidontulon käynnistäjä yhdessä imetyksen kanssa. Maidontulo käynnistyy, kun sitä jaksetaan vähän aikaa käynnistellä.
Ehkä varavaihtoehtoja imetykselle on helpommin saatavilla, ja moni luopuu yrityksestä. Sen sijaan kannattaisi mieleen iskostaa varmuus siitä, että totta kai se onnistuu minullakin, ei tarvitse tehdä muuta kuin imettää. Kaikki alkaa kyllä pikku hiljaa rullaamaan itsestään. On aivan turha huolestua varmuuden vuoksi etukäteen asiasta, jossa ei ole mitään huolestumisen aihetta.
Jos imetys onnistuu – ja lähes aina onnistuukin, ainakin sitkeällä yrittämisellä, sillä pitkiä hermoja se välillä saattaa vaatia – on se paras mahdollinen tilanne niin vauvan kuin äidin osalta. Oman äidin rintamaito on parasta ravintoa vastasyntyneelle, ja sen lisäksi kumpikin saa toiseltaan läheisyyttä ja pikkuinen kaipaamaansa turvaa ja hoivaa, samalla kun äiti voi tuntea olonsa ihanan tarvituksi ja korvaamattoman tärkeäksi.
Imetys ei välttämättä ensi alkuun ole sellaista, kuin miksi sen on vauvahaaveissaan etukäteen kuvitellut. Kaikki uusi on alussa hieman outoa ja uutta, niin vauvalle kuin äidillekin.
Jos imetys huolettaa tai tarvitset siihen tukea, neuvolasta voi aina kysyä apua. Onhan kyseessä nimenomaan NEUVOla. ❤ Toinen hyvä paikka on Imetyksen tuki ry, josta lisää alla.
Imetyksen tuki ry, http://www.imetys.fi/itu/, on yhdistys, joka edistää, tukee ja suojelee imetystä ja imetysmyönteisiä asenteita, antaa vertaistukea imettäjille ja jakaa tietoa imetyksestä. Yhdistyksen toiminta perustuu YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 24:een artiklaan ja YK:n erityisjärjestö WHO:n imetystä koskeviin ohjelmiin.
Imetyksen tuki ry:n sivuilla on tukinumero imetykseen apua tai neuvoja kaipaavalle. IMETYSTUKIPUHELIN: p. 041 528 5582.
Imetyksen tuki ry:n tuki toimii myös Skypessä.
Imetyksen tuki ry järjestää erilaisia koulutuksia, julkaisee imetyksestä kertovaa lehteä ja antaa opastusta imetystukiryhmistä.
Täältä löydät imetystietoa: http://www.imetys.fi/itu/tietoa.php.
Imetystukilista, http://imetystukilista.net/sivut/index.php, sisältää tietoa ja viimeisimpiä uutisia imetyksestä ja antaa imetystukea mm. tukiryhmien muodossa.
Maito nousee synnytyksen jälkeen rintoihin noin 1-3 päivän kuluessa. Joskus saattaa kulua hieman pidempäänkin ennen kuin rinnat alkavat tuottaa tarpeeksi maitoa. Tässä kannattaa siis olla sinnikäs ja imettää alkuaikoina vauvaa mahdollisimman usein ja pitkiä imetyssessioita, jotta rinnat saavat vauvan imennän muodossa signaalin että maitoa tarvitaan. Imetystä, tai sitä lähteekö maito rinnoista virtaamaan vai ei, ei kannata liikaa jännittää, vaan samalla voi tehdä jotain muuta rentouttavaa kuten lukea lehteä tai katsoa televisiota. Jotkut ovat kuulemma saaneet apua myös vesiputousten, vuotavien vesihanojen ja muun virtaavan veden ajattelusta, riippuu sitten itsestä onko tämä rentouttavaa vai aiheuttaako vain lisää stressiä. 😉
Edelliseen liittyen kannattaa miettiä, onko aivan varma että haluaa sairaalassa vastasyntyneelle tarjota oman maidon lisäksi korviketta, jota usein tuputetaan ehkä liiankin innokkaasti henkilökunnan toimesta. Vauva kuulemma pärjää pari päivää ilman korvikkeitakin, vaikka rinnoista ei maitoa juuri tuntuisikaan tulevan. Koska vauva on kohdussa saanut ruokansa napanuoran kautta, eikä ruoka ole kulkenut mahalaukun kautta, vauvan mahalaukku on todella pieni. Vauvalle on myös kohdussa kertynyt sievoinen rasvakerros, jonka ansiosta vauva pärjää vallan mainiosti ensi päivät ulkomaailmassa, vaikka ei söisikään niin tukevasti. Useinhan syntymäpaino hieman laskee vauvoilla syntymän jälkeen, ja tämä on aivan normaalia. Vauva ei siis tarvitse mitään kovin kummoisia maitomääriä muutaman ensimmäisen päivän aikana. Tästä lisää Imetystukilistan kattavilla sivuilla.
Itse kieltäydyin kohteliaasti korvikkeista ja imetin sinnikkäästi. No hyvä on, tunnustan että suostuin korvikkeeseen yhden kerran sairaalassa oloaikana, ja melkein kadutti sekin. Ainoastaan yhtenä yönä – joka ei onneksi ollut se ensimmäinen yö, jolloin imetys varsinkin on todella tärkeää – olin todella väsynyt, sillä olin niin ihastuksissani vauvasta etten saanut kunnolla nukuttua, vauvalle annettiin minun luvallani (oli todella vastentahtoinen päätös itseltäni) kahteen kertaan pieni määrä korviketta, jolla pikkuinen viihtyi höyhensaarilla hieman pidempään. Toisen lapsen kohdalla ilmoitin jo heti alkuun että korvikkeita ei kannata tulla tarjoamaan, eikä minulle niitä sitten tuputettukaan vaan sain keskittyä rauhassa imettämiseen. Ja maito nousikin tällä kerralla vielä nopeammin rintoihin. Ties sitten johtuiko sinnikkäästä imetyksestä vai siitä että keho tiesi jo ensimmäisen lapsen perusteella kuinka toimia.
Korvikkeen annon kanssa kannattaa olla todella varovainen, sillä se johtaa helposti kierteeseen, jonka päätteeksi imetys tyssää heti alkuunsa. Kun vauva saa korviketta, ei hänellä ole mitään tarvetta viihtyä äidin rinnalla, ja kun rinnat eivät saa stimulaatiota, ei maito lähde kunnolla nousemaan. Lisäksi korviketta usein annetaan sen verran paljon, että vauvan mahalaukku saattaa venyä vauvalle suuresta maitomäärästä nopeammin, kuin mitä se yleensä venyisi rinnalla imetettäessä. Tällöin vauva haluaa ruokailla harvemmin, sillä saa ravinnontarpeensa tyydytettyä pidemmäksi ajaksi yhdellä kertaa, ja vaatii lisäksi enemmän maitoa, kuin mitä saattaisi vaatia pelkästään imetettäessä. Tämähän johtaa siihen että rinnat eivät saa niin usein stimulaatiota kuin maidon kunnollisen nousun kannalta olisi tärkeää, ja niiden maitomäärä ei riitäkään suhteessa vauvan mahalaukun kokoon, ja siitä seuraa helposti lisää kitinää, itkua ja korviketta.
Olen sitä mieltä, että vaikka imetyksen alkutaival on usein melko kivinen, ansaittu tulos on ehdottomasti sen arvoinen, että kannattaa ne muutamat ensimmäiset päivät – tai viikot – purra hammasta, niellä mahdolliset kyyneleet ja nähdä kaikki se vaiva pikkuisen eteen. Kautta historian naiset ovat imettäneet vauvojaan, eikä se varmasti ole sujunut kommelluksitta ennenkään. Tarjolla vain ei ole ollut helppoa oikopolkua tilanteeseen: korviketta, joten siksi lähes kaikki imettivät aikaisemmin vauvojaan. Nykyään imetysvalistusta ja opastusta on tarjolla peräti enemmän kuin ennen, joten siinä mielessä ollaan hyvässä tilanteessa. Korvikkeeseen turvaudutaan silti harmillisen usein. Kun imetys – mahdollisesti takkuisen alkutaipaleen jälkeen – lähtee jonkin ajan kuluttua rullaamaan ensin sujuvammin ja sitten jopa mukavasti, voikin varautua hymyilemään seuraavan vuoden: maito kulkee aina mukavasti mukana ja syöttäminen onnistuu melkein missä tahansa. Jos yöimetyksen aikana ei paljon hymyilytä, voi silloin ajatella sitä vaihtoehtoa että olisi parhaillaan nälkäänsä huutavan vauvan kanssa keittiössä lämmittämässä maitopulloja. Työläämpää ja hitaampaa kuin rinnan tarjoaminen nälkäiselle mutta vielä uniselle vauvalle, joka sitten todennäköisesti nukahtaakin uudelleen helpommin, kun ei ole ehtinyt ruokaa odotellessaan herätä liiaksi.
Imetyksen harjoittelu vaatii aikansa – niin vauvalta kuin äidiltäkin. Lisäksi jokainen äiti ja jokainen vauva ovat erilaisia. Siksi jokainen imettää omalla tavallaan. Ja se mikä toimii yhden äidin ja vauvan kohdalla, ei välttämättä toimikaan toisen äidin ja vauvan kohdalla. Olen kuullut myös että saman äidin kahden eri vauvan välillä on ollut imetyksessä eroja. (Lisäys: toisen lapseni saatuani olen havainnut että tämä pitää paikkansa.)
Alussa rinnanpäät saattavat kipeytyä vauvan jatkuvasta imeskelystä ja rinnalla olosta, mutta tämä vaiva onneksi helpottaa myöhemmin! 🙂 Hyviä apukonsteja kipeisiin rinnanpäihin ovat mielestäni apteekista saatava Lansinoh-rasva (lanoliinivoide), rintojen ”tuuletus” (EI kylmää ilmaa, vaan kuljeskelu välillä liivittömänä ja mielellään paidattomanakin, mikä saattaa olla myös puolison mieleen), jääkaappikylmät kaalin lehdet rintaliiveissä, rintojen varovainen hierominen (joka ehkäisee myös rintatulehdusta ja maidon pakkautumista rintoihin) ja rintojen huuhtelu viileähköllä vedellä.
Myös maidonnousu saattaa tuntua kipeältä rinnoissa. Sekin on normaalia ja helpottaa pikemmin kuin uskoisikaan! Imetyksen alkuvaiheessa rinnat voivat tuntua hyvinkin täysiltä, mutta tunne helpottaa pikku hiljaa, eivätkä rinnat todennäköisesti myöhemmin tunnu olevan yhtä ”täydet” maidosta, vaikka tuottavatkin vauvan kasvaessa yhä enemmän maitoa vauvan tarpeisiin. Lukemani imetystietouden mukaan rintojen täysinäisyys ei olekaan merkki maidon määrästä. Pikemminkin tyhjän tuntuiset rinnat tuottavat yleensä hyvän määrän maitoa, joten ei kannata olla siitäkään huolissaan jos vauva vaikuttaa syötyään kylläiseltä ja tyytyväiseltä, eikä enää hamua rintaa.
Imetyksen lähdettyä hyvin käyntiin, voi vauvan – yleensä oman, mutta joskus jonkun vieraankin – itku saada rintojen maidon tuotannon käyntiin, sillä rinnat varautuvat imetykseen, joka on pian suurella todennäköisyydellä odotettavissa. Ilmiö on luonnollinen ja saattaa joskus tapahtua jopa niin voimaakkaana että rintoja aivan pistelee ja rinnoista alkaa tihkua maitoa. Jos maidon valuminen joskus vähän harmistuttaa, kannattaa tähän mielestäni suhtautua huumorilla, ainakin se on hyvin naisellinen ominaisuus siitä alkukantaisimmasta päästä. 🙂 Hyvä apu tällaiseen ovat mielestäni rintaliiveihin laitettavat suojukset – niitä löytyy sekä kertakäyttöisinä että kankaisina – sekä imetyspaidat ja muut imetysvaatteet, jotka mahdollistavat imetyksen myös kodin seinien ulkopuolella.
Imetys kuuluu luonnolliseksi osaksi äitiyttä. Jossain vaiheessa imetys kuitenkin oli melkeinpä epäsuosiossa, ja joitakin vauvoja imetettiin joko hyvin vähän aikaa tai ei ollenkaan. Viime aikoina imetys on noussut tutkittujen terveysvaikutustensa ja etujensa takia takaisin ansaitsemaansa arvoon. Imetyksen terveysvaikutukset vauvalle ovat kiistattomat korvikkeisiin verrattuna, joten imetys on onnistuessaan paras vaihtoehto vauvalle. Imetys on lisäksi kätevää kun vauvan ruokia ei tarvitse kantaa mukana, vaan ruoka kulkee kätevästi ”luomuna” mukana paikasta toiseen. Sen lisäksi että rintamaidolle ei tarvita mitään erillispakkauksia, se on aina oikeanlaista lämpötilan ja koostumuksen suhteen, ja siten samantien valmista tarjottavaksi vauvalle.
Jos imetys ei kuitenkaan jostain syystä onnistu, on hyvä muistaa että äidinmaidonvastikkeiden avulla – aivan kuten rintamaidollakin – kasvaa normaaleja ja täysin terveitä lapsia! Ei siis kannata turhaan potea huonoa omaatuntoa, vaikka ei pystyisikään imettämään. 😉 Se ei tarkoita että olisi jollakin tavalla huono tai epäonnistunut äiti! Vauva kaipaa ennen kaikkea paljon rakkautta, läheisyyttä ja huolenpitoa niin että hänen perustarpeensa täyttyvät!
Älä tuomitse pulloruokintaa harrastavia äitejä! Jokainen tekee päätökset itse. Niiden takana voi myös olla vaikea taival ja syyllisyyden tunteet, joten äiti tarvitsee syyttelyn, utelun ja painostamisen sijaan pikemminkin hyväksyntää, rohkaisua ja rauhaa asialta.
Yksi vaihtoehto on osittaisimetys. Vaikka imetys sujuisi huonosti, siitä ei välttämättä tarvitse luopua kokonaan! Siis imettää sen verran kuin on mahdollista ja antaa loput vauvan tarvitsemasta ravintomäärästä korvikkeena. Esimerkiksi niin että ensin imettää, ja sen jälkeen syöttää korviketta. Jos syötät korviketta osittaisimetyksen rinnalla, en lähtisi mittailemaan maitomääriä. Eihän rinnassakaan ole mitään mittaria! Vauva ilmoittaa rinnalla milloin on kylläinen, joten miksi hän ei ilmoittaisi asiaa samalla varmuudella myös korviketta syöttäessä? Minulla ei ole tästä kuitenkaan kokemusta, ainoastaan tietoa tuttujeni kertoman perusteella, joten kannattaa kysellä tarvittaessa asiasta neuvolasta. 🙂 Jos vauvalle annetaan vain korviketta, maidon määrä on tietysti helpommin mitattavissa.
Korviketta antaessa on hyvä muistaa se että rinnat tuottavat sen verran maitoa kuin vauva tarvitsee. Jos siis annetaan korviketta, rinnat saavat vauvan vähenneen imemisen seurauksena sen viestin että maitoa ei tarvitakaan niin paljon, ja maitomäärä pienentyy entisestään. Tästä voi aiheutua kierre, joka pahimmassa tapauksessa lopettaa imetyksen lyhyeen, vaikka maitoa todellisuudessa olisikin riittänyt täysimääräiseen imetykseen.
Jos maitomäärää haluaa lisätä, kannattaa vauvaa patistaa imemään rintaa hieman ”ekstraa” (vaikka mitään ei tulisikaan), ja syöttää korviketta vasta sen jälkeen. Jos rinta imetään aivan tyhjäksi, viestii se rinnalle että maitoa on tuotettava jatkossa reilumpi määrä. Myös tiheä rinnan imeminen (siis lyhyet syöttövälit eli rinnan tarjoaminen vauvalle monta kertaa päivässä) kiihdyttää maidon tuotantoa.
Vauva voi olla kärsimätön rinnan kanssa, ennen kuin hän – kuten sinä itsekin – opit kuinka imetyksen ja rintojen kanssa tulee toimia. Jos vauvalla on kova nälkä ja jos rinnasta ei heti alakaan virrata valtoimenaan maitoa, vauva saattaa hermostua. Joskus rintaa on imettävä pieni tovi ennen kuin maitoa alkaa tulla. Toisinaan taas rinnat saattavat olla niin täynnä maitoa – esim. pidemmän syöttövälin takia – että maitoa suorastaan ”suihkuaa” (meillä kerran jopa seinään saakka…) vauvan suuhun, jolloin vauva voi alkaa nikotella ja hermostua. Imetyksen lopullakin vauva voi hermostua. Hänen syöntinsä saattaa laiskistua ja hän voi irrottaa otteensa rinnasta kun huomaa että maitoa tulee imetyksen loppuvaiheessa vähemmän. Jos maidontuotantoa haluaa kuitenkin lisätä, voi vauvaa hellästi patistaa syömään vielä vähän, ellei vauvan maha ole jo täynnä. Rinta tuottaa aktiivisemmin maitoa kun se on edellisellä syötöllä pumpattu aivan tyhjiin. Rintaa ei saa kuitenkaan liian innokkaasti työntää vauvan eteen, jotta hän ei kehittäisi kammoa rintaa tai imetystä kohtaan! Imetyksen on tapahduttava vauvan ehdoilla ja aikataulussa, vaikka imetys joskus kestäisikin hieman pidempään.
Jos maidontuotantoa haluaa lisätä, ja vauva on hieman laiska ”imeskelijä”, voi imetyksen päätteeksi pumpata rintaa hetken maitopumpun avulla. Ei ole väliä, kerääntyykö pumpun kuppiin maitoa vai ei, kyse on rinnan saamasta stimulaatiosta, joka kiihdyttää maidontuotantoa. Toinen hyvä muistettava asia on se, ettei pumpulla välttämättä irtoa rinnasta yhtä paljon maitoa kuin mitä vauva saa imettyä. Sillä imetys on osittain tunnekysymys, eikä pumppu siten käynnistä maidontuloa yhtä herkästi kuin oma vauva. Pumppu ei siis ole hyvä maidon määrän mittari! Pumpussa tärkeintä on rinnan stimulaatio.
Mistä sitten tietää, mikä imetysmäärä on sopiva ja saako vauva tarpeeksi maitoa? Vauva on kylläinen kun hän itse irrottaa otteensa rinnasta, eikä hamua enää tämän jälkeen rintaa. Toinen hyvä mittari ovat säännöllinen imetysrytmi, ei liian pitkiä taukoja. Kolmas hyvä mittari ovat neuvolan kasvukäyrät. Jos vauva pysyy käyrillä, hän saa tarpeeksi ravintoa. Neuvolassa on myös neuvottu että vauvan vaippamäärien tarkkailusta voi olla apua. Noin 4-5 täydehköä vaippaa vuorokaudessa, niin vauva varmasti saa kyllikseen ravintoa. Minusta paras mittari ovat kuitenkin neuvolan kasvukäyrillä pysyminen ja se, vaikuttaako vauva terveeltä, tyytyväiseltä ja pirteältä (pieni vauva nukkuu päiväunia usein, mutta niiden välissä tulisi olla hetkiä, jolloin pienokainen on välillä hyvinkin aktiivinen).
Jos vauva vaikuttaa hyvin rauhalliselta, melkeinpä apaattiselta, saattaa olla että hän saa liian vähän ravintoa tai nestettä. Kesäkuumalla kyse voi myös olla nestehukasta! Tällöin suosittelen antamaan hörppäyttämällä tai tuttipullolla keitettyä, jäähdytettyä vettä vauvalle. Juovathan aikuisetkin kesähelteillä usein enemmän kuin muulloin.
Vauva on hyvä imetyksen päätteeksi röyhtäyttää, eli nostaa hetkeksi pystysuoraan asentoon olkapäätä vasten, niin että imetyksen aikana vahingossa vauvan vatsaa joutunut ilma nousee röyhtäyksenä – tai pulautuksena – ulos vauvan suusta. Näin vauva ei saa turhia ilmavaivoja ja vatsan väänteitä, jotka huudattavat häntä myöhemmin, esimerkiksi ilta- ja yöaikaan.
Aivan äskettäin imetykseen liittyen on tehty myös eräs huolestuttava huomio. Iltasanomien julkaiseman lehtijutun, http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=1645486, mukaan rintaruokinta voi epäonnistuessaan altistaa vauvan aliravitsemukselle ja nestehukalle. Vauvan nestehukkaa voi olla vaikea havaita ennen kuin vauvan sairaustila on jo vakavampi. Tämä koskee kuitenkin pidempiaikaista tilannetta, jossa maito ei ole kunnolla noussut rintoihin. Ensimmäisinä päivinä ei siis tarvitse olla huolissaan, vaikka tuntuisi ettei maitoa paljon heru. Ainakin itsellä oli välillä vahva tunne ettei maitoa tule melkein ollenkaan, ja silti näin jälkikäteen arvioiden vauva pärjäsi mainiosti ja imetys lähti käyntiin oikein hyvin. Jos maito lähtee sitten päivän muutaman jälkeen nousuun ja imetystä jatketaan tehostetusti (voi imettää välillä, vaikka vauvalla ei vielä nälkä olisikaan, jotta rinnat saavat aktiivisesti stimulaatiota ja maidontuotanto kiihtyy), maitomäärä kyllä nousee lähes kaikissa tapauksissa pikkuhiljaa sopivalle tasolle. Rinnoissa tai vauvassa ei ole maitomäärän mittaria, joten tämä vaatii hieman luottamusta luonnonmukaiseen imetykseen, mikä on mielestäni toisaalta ihanaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa, jossa kaikkea ja kaikkia tunnutaan usein mitattavan ja arvioitavan erilaisin normein ja asteikoin välillä ehkä hieman liikaakin.
Palatakseni lehtijuttuun, Englannissa on ollut muutamia tapauksia, joissa liian sitkeän imetyksen (pelkkä rintaruokinta vaikka maitoa ei tarpeeksi tulisikaan) ansiosta seuranneen nestehukan takia vauva on joutunut jopa sairaalahoitoon. Kyse on silti yksittäistapauksista, ei mistään yleisestä, kaikkia vauvoja vaanivasta uhkasta.
Suomessa riski vauvan nestehukkaan tai aliravitsemukseen pelkällä rintaruokinnalla on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin esim. Englannissa. Tämä on toimivan neuvolajärjestelmämme ansiota. Neuvolassa alan koulutuksen saaneet ammattilaiset tunnistavat vaarallisesta tilasta viitteitä antavat oireet paremmin ja voivat siten vanhempia herkemmin havaita vauvan aliravitsemus- ja nestehukkaoireet.
Englantilais- ja irlantilaistutkijat haluavat nyt selvittää kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. Tutkimuksen avulla halutaan kerätä tilastotietoja asiasta, sillä vaikka vakava nestehukka on melko harvinainen tila, halutaan yksittäisetkin tapaukset ehkäistä, opastamalla ja neuvomalla imettäviä äitejä jatkossa paremmin.
Iltasanomien artikkeli ottaa kantaa myös täysimetyksen pituuteen. Joidenkin tutkimusten mukaan imetyksen rinnalla kannattaa aloittaa kiinteiden ruokien maistelu jo 4-6 kuukauden iässä, eikä vasta yli puolivuotiaana. Näin turvataan lapsen tarpeeksi suuri ravinnon ja raudan saanti. Lisäksi on havaittu että kiinteisiin ruokiin totuttelu vähentää lapsen ruoka-aineallergioiden määrää, kun lapsi tottuu jo pienestä pitäen erilaisiin ruoka-aineisiin.
Myös imetyksen kokonaiskestosta on eri suosituksia. Maailman terveysjärjestö, WHO, suosittelee imetystä (kiinteiden ruokien rinnalla) aina 1,5 vuoden ikään saakka. Suomen terveysviranomaiset taas noin yhden vuoden ikään saakka. Lisäksi on edellisistä poikkeavia tutkimustuloksia ja mielipiteitä. Itse kallistun näiden kahden edellisen tahon viitoittamana siihen vaihtoehtoon että imetyskertoja on hyvä aika vähentää pikkuhiljaa mitä lähemmäksi yksivuotissynttäreitä mennään, tavoitteena lopettaa imetys noin yhden vuoden iässä, kuitenkin niin että viimeistään puolentoista vuoden iässä lapsi pärjää pelkillä kiinteillä ruoilla. Imetyksen lopettamiseen on siten hyvin aikaa vuoden ja puolentoista vuoden välillä.
Koska Suomi kuuluu Pohjoismaihin, eikä aurinko siten Suomen pohjoisesta sijainnista johtuen paista yhtä paljon kuin keskeisemmillä leveysasteilla, ihmisen auringonvalosta saama D-vitamiinimäärä jää huomattavasti pienemmäksi, varsinkin pimeään talviaikaan. Suomalaisvauvoille suositellaankin annettavan imetyksen lisäksi D-vitamiinia, esim.
- Deetippoja (me havaitsimme tämän vatsaystävällisimmäksi, mutta mietouden takia tätä on annettava vauvalle suurempi määrä, truutalla, tosin meidän tytöstä tämä on hyvää)
- Devitolia (öljypohjainen, tippoina, neuvolan kokemuksen mukaan vauvoista parhaan makuisin, mutta aiheuttaa joillekin vatsanväänteitä, kannattaa testata)
- Jecovitia (vesipohjainen, tippoina, jotkut vauvat sietävät tätä paremmin kuin Devitolia, ei niin hyvä maku)
Koska tyttö sai Devitolista vatsanväänteitä, päädyimme kokeilemaan Jekovitia, mutta se ei oikein tahtonut maistua ja tyttö valitti edelleen hieman vatsaansa. Päädyimme siten Dee-tippoihin, jolloin vatsavaivat hävisivät.
Jos vauva saa korviketta, se yleensä sisältää D-vitamiinilisän, jolloin erillisiä D-vitamiinitippoja ei tarvitse syöttää. Osittain imetetylle vauvalle, joka saa lisäksi korviketta tai velliä, jotka yleensä sisältävät D-vitamiinilisän, annetaan vastaavasti vain osa D-vitamiinitipoista. Tarkemmat ohjeet kannattaa kysyä neuvolasta.
D-vitamiini vaikuttaa mm. luuston kehitykseen, joten liian vähän D-vitamiinia saanut lapsi voi myöhemmin kärsiä esim. vääristä sääristä tai heikosta luustosta.
Lisäys 20.1.2011: Viimeisimmän tutkimuksen mukaan D-vitamiinia saatettaisiin tarvita jopa edellistä hieman enemmän. Suomen terveysviranomaiset ovatkin harkitsemassa suositusta, jonka mukaan D-vitamiinilisää annettaisiin pohjoismaalaisille lapsille aina lähemmäs murrosikää asti! D-vitamiinilisä on suositeltava myös aikuisille talvikuukausina marraskuusta helmikuulle saakka. Tutkimukset suositusten julkistamiselle ja ”virallistamiselle” ovat vielä kesken. Päivitän lisää tietoa aiheesta tänne blogiin heti, jos vain sellaista kuulen tai luen!
Toteanpa tähän lopuksi että imetys on upea, vaikkakin välillä niin kovin kinkkinen asia! On hyvä muistaa kuitenkin että äidit ovat imettäneet halki vuosituhansien, ja samat ovat ongelmat varmaan olleet aikaisemmin kuin nytkin. Imetys ei välttämättä aina ole helppoa, mutta se on hyvin antoisaa. On hieno tunne tuntea olevansa todella tarvittu, kun pieni vauva todella on riippuvainen sinusta ravinnon saannin ja huolenpidon kannalta. Ja kun huomaa miten tyytyväiseksi, levolliseksi ja onnelliseksi pikkuisen, suloisen olennon – niin kuin vain vauva voi olla – voi saada! Ja kun imetyksen saa osaksi jokapäiväistä vauva-arkea, voi se sujua helposti kuin tanssi vain! 🙂
Kiinteiden ruokien syönnin opettelu on oma lukunsa kaikkine iloineen ja purnauksineen, ja sotkuineen. Ja sitten tulevat ne hampaat. 😀 Ja ollaan uusien pulmatilanteiden edessä.
Ennen kuin huomaakaan, on tullut ajankohtaiseksi miettiä imetyksen vähentämistä ja yösyöttöjen harventamista. Haikeus alkaa hiipiä mieleen, nytkö tästä vauvan ja äidin välisestä kiinteästä läheisyydestä on jo luovuttava?
Vauva kuitenkin kasvaa, liikkuu, touhuaa, opettelee uusia taitoja ja tarkkailee maailmaa entistä enemmän, joten hän tarvitsee entistä enemmän energiaa. Kiinteästä ravinnosta hän sitä saa tarvitsemansa määrän. Siten siirtyminen maidosta vähitellen kiinteisiin ruokiin on todella luonnollinen juttu!
Lisää imetyksestä, mm. sivulla http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/imetys/nain_onnistut/index.html.
Tsemppiä kaikille asian kanssa kärvisteleville, maidonnousua tai maitomäärän lisääntymistä odotteleville! Muutaman viikon uurastus ja alkukuukausien totuttelu kyllä palkitaan runsain mitoin seuraavan vuoden aikana! Tsempitykset myös muille univelkaisille, jotka välillä aamuyöllä tai aamuvarhaisella herätessänne tunnette itsenne pääasiassa maitotankkereiksi, vaikkakin ehkä sangen riemastuttavalla tavalla.
-Vesta
Domestic₪Goddezz 